Tultiin jonkin aikaa sitten viikonlopun reissusta. Kivaa oli ja syöminenkin yllättävän helppoa. Tai noh, voiko se koskaan olla? Ehkä oman mittapuuni mukaan olin vähemmän ahdistunut kuin normaalisti.

Perjantaina vaaka oli jo hieman armeliaampi; aamupaino oli 44,6 ja olo ihan ok. Töissä mulla oli melko kevyet eväät, enkä ennen automatkaakaan hirveästi syönyt, koska oli kiire lähteä tien päälle (seli, seli). Eväät tein, mutta nekin porkkanaa paloiteltuna. Perillä oltiin vasta illalla ja eikä siinäkään sitten tullut oikein kunnolla syötyä, vaikka äiti laittoikin ruokaa ja tarjolla oli kaikkea ihan "turvallistakin". Tuloksena heikko olo ja nukkumaan meneminen nälkäisenä. Huono juttu ehkä, mutta ai että olin itseeni tyytyväinen. Tajusin siinä itsekin, että nykyään porukoilla ollessani syön varmaan vielä vähemmän kuin normaalisti, koska pelko ahmimisesta on niin valtava edelleenkin, vaikka en enää automaattisesti ahmikaan joka kerta, kun siellä viikonloppua vietän.

Lauantai -aamuna olikin sitten (yllätys, yllätys) aivan järkyttävän heikko olo ja pakkohan sitä oli käydä porukoiden vaa`alla kokeilemassa, minkä suuntaista tulosta se näyttäisi. Yllätyksekseni se näytti minun painavan 43,6 kg vaikka jätin tuloksen melko omaan arvoonsa sillä perusteella, että luotan vain ja ainoastaan omaan vaakaani sadan prosentin varmuudella. Siitä huolimatta tuli jotenkin hyvä olo, ei yhtään sellainen kuin edellisinä päivinä. Ei kai se nyt ihan väärässäkään voinut olla ;)

Söin ihan ok aamupalan, mutta heikotus olo oli silti päivällä pahempi kuin pitkään aikaan. Lähdettiin nimittäin kaupunkiin V:n äidin ja siskon luona käymään ja olo oli ihan rehellisesti sitä luokkaa, että juuri ja juuri jaksoin autolla ajaa. Prismassa piipahtaessamme käteni tärisivät ja ostoksien tekeminen tuntui aivan mahdottomalta. Luulin, että pyörryn minä hetkenä hyvänsä. Onneksi selvittiin kuitenkin aika nopeasti sinne V:n äidin luo ja siellä oli ruoka valmiina :) Kyllä olokin siitä sitten lähti helpottamaan, kun sai syötyä. Olisi kai sitä enemmänkin voinut syödä, mutta enpähän peittänyt lautastani salaatilla, kun sitä ei ollut tarjolla. Matka jatkui pian V:n siskon luokse jossa oli kahvittelut. Ihan hyvin menivät nekin -uskalsin jopa syödä pasteijan! Kotimatkalla tsemppaannuinkin sitten vielä piipahtamaan kaupassa ja ostamaan illaksi karkkipussin, koska lauantaihan on perinteisesti mun karkkipäivä :) Tuli niin hyä mieli ja iltakin sujui todella kivasti; saunottiin, juotiin siideriä ja minä nautiskelin HotMixini hitaasti ja antaumuksella.

Sunnuntaina en jaksanut käydä vaa`alla ja olo oli hyvä oikeastaan koko päivän. Koirankin kanssa jaksoin käydä oikein kunnon pitkällä lenkillä ja äiti oli tehnyt aivan ihanaa ruokaa, jota söin, mutten kuitenkaan alkanut ahmimaan. Illalla tosin ahmitutti ihan älyttömästi, mutta jotenkin pystyin senkin kiertämään, joten ei voi olla viikonloppuun kuin tyytyväinen. Vaikka huomennahan sen "tuloksen" vasta voi ihan oikeasti nähdä, mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, vaikka paino olisi mikä, en voi millään sanoa epäonnistuneeni. Toivottavasti muistaisin sen vielä aamullakin...

Tänään tosiaan tultiin kotiin ja matkan varrella pistäydyttiin mummolassa. Mummo oli tehnyt hyvää ruokaa ja muutenkin oli kivaa käydä pitkästä aikaa mummolassa, vaikka pitkään ei ehdittykään olla. Tänään en ole laskenut kaloreita, mutta luulisin, etten ole ainakaan liikaa syönyt. En missään tapauksessa, sillä nytkin mulla on vähän nälkä ja jotenkin heikko olo. Pitäisi syödä, mutta olen jotenkin taas ihan paniikissa ja lukossa siitä, etten tiedä yhtään oman vaakani aivoituksia. Sairasta, mutta kun en todellakaan osaa omaa ulkomuotoani muutenkaan määrittää :/ Ihan rehellisesti sanoen oikein odotan huomisaamua, että pääsen vaa`alle ja saan tietää, onko paino laskenut ihan oikeasti "takaisin normaaliin" vai näyttääkö porukoiden vaaka alakanttiin. Tämä epätietoisuus on jotenkin niin ahdistavaa ja pelottavaa.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + mansikoita, jogurtti

Lounas: 2 lihapullaa, porkkanalaatikkoa, salaattia

Jälkiruoka: Viinirypäleitä

Kahvit: Pipari

Iltapala: Appelsiini, porkkanaa, paprikaa, kukkakaalia

Kirjoittelinpa huvikseen nuo tämän päivän syömiset ylös, vaikka en kaloreita todellakaan jaksanut alkaa pohtimaan. Kyllähän tuosta sairaillakin silmillä näkee, että ihan turhaan kannan sisälläni sellaista oloa, että olen syönyt liikaa. En vain voi sille mitään. Tavallaan olen helpottunut siitä, että olen taas täällä kotona turvaruokien äärellä, valmiina vastaamaan siihen haasteeseen, jonka vaaka minulle aikoo heittää. Hitto vie, toivon itseni takia, että huomenna olisin painooni tyytyväinen, enkä kituuttelisi enää yhtään päivää. Jotenkin vain niin pitkään on ollut sellainen itseinhoinen olo, että kyllä mä jo ansaitsisinkin vähän armoa. Ihan oikeasti.

Noh, no matter what, aamulla saan kuitenkin taas leipää :) Kotona kun siihen en uskaltanut koskea ahmimispelon takia, vaikka se normaalisti onkin mun joka-aamuinen pieni nautinto. Sitä en kyllä lähde itseltäni kieltämään, vaikka tilanne olisi mikä. Ja hyvä niin.