Tosi ristiriitaiset fiilikset. Odotan joulua ihan hulluna ja mieli on sen takia todella ylävireinen ja iloinen. Ja silti mua varjostaa tämä paino ja joulun syömiset. Paino kun vain ei ota laskeakseen; eilen se oli 44,5 ja tänään 44,6 kg. En vaan voi ymmärtää. Olen syönyt niin kurinalaisesti, etten varmaan koskaan aikaisemmin ole näin vähän lipsunut edes viikonloppuisin! Viime viikonloppunakin jätin kunnon karkkipäivän väliin ja ostin vain turkinpippureita, jotka sitten vähensin päivän muusta syömisestä. Lauantaina oli työpaikan pikkujoulut ja siellä toki söin (käytiin ravintolassa), mutta siis ihan normaalisti. Siis noin yleisessä mittakaavassa.

Maha on edelleen jotenkin outo. Kyllä se toimii joo, muttei todellakaan samalla tavalla, mitä normaalisti. Vaikka en nyt tiedä, onko sekään normaalia, että kaikki lentää pihalle sulamattomana... Mutta kuitenkin. Ei tunnu yhtään kivalle, kun maha jotenkin koko ajan jumii ja on kipeäkin. Nytkin silleen oudosti korventaa, vähän niinkuin närästelee. Ja mua kun ei ikinä närästä. Ei mun ruokavaliossa mitään erikoista ole tapahtunut, sitä samaa rataa, mitä ennenkin. Hedelmiä menee paljon edelleen, vaikka olenkin yrittänyt lisätä proteiinien saantia. Tuskin noin pieni muutos voi mihinkään vaikuttaa. Just nyt nauttisin oikein kunnon mahataudista. Vaikka eihän sellaista saisi toivoa :/

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena (220 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa, 4 luumua (219 kcal)

Välipala: Cottifrutti (90 kcal)

Päivällinen: Tomaattikeittoa, 10 kalkkunaleikettä, 3 porkkanaa (292 kcal)

Iltapala: Kirsikkatomaatteja, omena, päärynä, 2 luumua (230 kcal)

Yhteensä: 1051 kcal

Oon jotenkin ihan pihalla koko tilanteesta. Toisaalta kurissa nuhteessa pysyminen on ihan äärettömän helppoa, mutta uneni ovat tällä haavaa pelkkää ahmimista ja herkuttelua. Ja jos unessani en ahmi, niin olen tyyliin ruokakaupassa taikka sitten ihan järkyttävän lihava. Erittäin tyypillistä on nähdä unta esimerkiksi jostain tärkeästä tapahtumasta, jossa mun pitäs olla kaunis ja ihaana, mutta olenkin vain ahminut ja ahminut ja sen takia ihan muodoton läski ja pilaan kaiken. Aamulla herään monesti tosi ahdistuneena, mutta helpotun heti, kun tajuen etten olekaan ahminut.

Tänään töissä olin yksin kahvilla ja meinasin ihan oikeasti saada jonkun paniikkikohtauksen tapaisen pidellessäni käsissäni suklaakonvehti -rasiaa. Sitä tunnetta on todella vaikea selittää, se vain tuntui niin pahalle, kuin sain vain lukea konvehtien sisältöjä, mutten ottaa yhtäkään. Ihme kyllä aamulla joulukalenterin suklaat syön ihan ok omatunnolla, mutta ois kyllä vielä parempi fiilis, jos tämä paino voisi tästä liikahtaa jonnekin. Hassua kyllä, en koe olevani mitenkään mega turvoksissa, masu on aamulla jopa ihan kivan näköinen. Se ei vaan nyt jotenkin "vedä" syömiäni ruokia, heti aamupalankin jälkeen oikein sattuu kävellä töihin ja lounaankin jälkeen turvottaa todella paljon. Myös joskus pepsiä kitatessa maha tuntuu helposti siltä, että se räjähtäisi.

Odotan porukoille lähtöä (perjantai) niin NIIN paljon ja vielä enemmän itse jouluaattoa ja joulupäiviä. Haluaisin vain olla pesässä kotona lämpimässä, rakkaitten kainalossa ja nauttia joulusta rauhoittuen. Ja silti mulla pyörii myös todella pinnalla esimerkiksi se, että saankohan nyt varmasti tarpeeksi lahjaksi joulusuklaata... Haluan kyllä sallia itselleni herkuttelun ja jouluruuista nauttimisen (kaikki joulupöydän ruuat kun on vielä tyyliin mun lempiruokia), mutta viime joulun tosiaan pilasin niin totaalisesti ahmimalla itseni lähes tajuttomaksi, etten sitä missään nimessä tänä jouluna haluaisin. Olisinkin niin helppoa, mutta tietäähän sen, miten yllyn, kun herkkuja on tarjolla joka tuutista. Musta kaikkein surullisinta oli viime jouluna se, etten edes nauttinut jouluruuista yhtään, kun tulin ruokapöytään niin totaalisessa pipari- ja suklaaähkyssä, ettei mitään enää edes mennyt oikein kurkusta alas. Eikä tehnyt silleen mielikään.

Mutta silti piti koko ajan vaan syödä, syödä, syödä.