Hyvin mitään sanomaton päivä tänään. Pientä läski-ahdistusta on tosin leijaillut ilmassa lähes koko päivän, sillä aamupaino 44,2 ei kyllä yhtään ilahduttanut. Voi itku miten onkin vaikeaa saada painoa laskemaan, just nyt en paljon muuta haluaisi. Kaloritkin paukkuivat tänään(kin) aika reilusti miinukselle, koska ei ole kauheaa motivaatiota syödä. Tai oikeammin sanottuna on hirveä motivaatio olla syömättä. Töissä onneksi päivä hurahti nopeasti ja iltakin siinä sivussa, kun käytiin koiran kanssa lenkillä ja sitten ruokakaupassa. Että ei voi olla kuin helpottunut, että taas on yksi päivä takanapäin. Joskus sitä vain jää miettimään, että ei elämä voi olla sellaista, että suurimman osan päivistä haluaa vain olevan ohi, eihän?

Huomenna olisi tarkoitus soitella psykologille ja varata aikaa. Tavallaan se on erittäin helpottavaa, mutta toisaalta pelottaa eniten, että sinne on kamalat jonot ja saan ajan vasta jonnekin hamaan tulevaisuuteen jos saan ollenkaan. Se varmasti masentaisi ja paljon. Noh, huomennahan sen sitten näkee, olenpahan ainakin yrittänyt tehdä jotain itseni eteen. Ärsyttää tosin soittaa ko. puhelu töistä, sillä en nyt ihan välttämättä haluaisi, että joku sieltä kuulisi minun kertoilevan yksityiskohtia mielenterveysongelmistani... Jospa sieltä jokin rauhallinen soppi löytyisi.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (279 kcal)

Lounas: Viili, Bona päärynä-mango, appelsiini (209 kcal)

Välipala: Appelsiini, päärynä (107 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, jogurttia (233 kcal)

Iltapala: Omena, porkkanoita (190 kcal)

Yhteensä: 1018 kcal

Voi ällötys, millaiseen porkkana-ähkyyn meninkään itseni syömään. Noh, ehkä porkkanoita ei olekaan oikeasti tarkoitus syödä puolta kiloa kerralla... Niitä vain on niin kiva rouskutella ja määrällisesti niitä voi vetää mahan täyteen ilman omantunnontuskia. Katsotaan vaan, milloin muutun keltaiseksi.

Huomenna en varmaan jaksa päivitellä, saatikka laskeskella kaloreita, sillä heti töiden jälkeen meillä on koko ilta koulutusta, jossa varmasti menee myöhään. Onneksi ehdin sentään käydä kotona pikaisesti syömässä, jotten ihan sinne kuukahda. Tilaisuudessa tosin on luvattu alkuun "kevyttä iltapalaa" mikä tietenkin pistää ahdistamaan ihan järjettömässä mittakaavassa, sillä en halua juuri nyt pistää suuhuni mitään hiemankaan epäilyttävää tai ahdistavaa. Itse asiassa tuo "ruokailu" oli yksi syy, miksi meinasin olla ilmoittautumatta koko koulutukseen -erittäin tervettä! Saa nyt nähdä, kuinka pelottavaa siellä tulee olemaan ja mitä kaikkea siellä "joutuu" syömään.

Pikkuisen helpompaa olisi kyllä tämä elämä, jos voisi säästää stressinsä ihan oikeasti ahdistaviin asioihin.