No niin, nyt olen kotiutunut kaverin luota. Join hurjat kaksi siideriä (koska piti olla aamulla ajokunnossa) mutta silti ihan krapulainen olo! Johtuu ehkä siitä, että yöunet olivat aika minimaaliset, kun yö meni bailatessa. Oltiin siis baarissa, sitä ennen kaverin luona, jossa syötiin, juotiin ja nautittiin tietenkin toistemme seurasta :) Oli ihanaa, ihan oikeasti! Pitkästä aikaa tuli taas sellainen olo, että helvetti soikoon, elämässä on niin paljon kaikkea hyvääkin. Kaikkea, mistä pitäisi nauttia sen sijaan, että jää kotiin kaloreita kyttäämään ja pelaamaan syömisten kanssa varman päälle. Silloin jää kokematta niin paljon.

Mitenkäs reissun syömiset sitten menivätkään? Noh, eilen olin aika paniikissa syömisten kanssa ennen kaverin luokse lähtöä, joten normaalin aamupalan lisäksi söin vain pari hedelmää ja lautasellisen puuroa. Todella typerä juttu, koska mentiinkin sitten kaverille vasta joskus illasta ja mulla oli jo siinä vaiheessa sen verran hutera olo, että kädet tärisivät ja ruokaa piti sitten melkein kaksin käsin lappaa suuhun, kun sitä oli viimein saatavilla. Kaveri oli siis tehnyt tacoja, joita söin kaksi. Lisäksi tuli ennen baariin lähtöä vedettyä karkkia aika reippaalla otteella, mutta ei se kuitenkaan vielä ahmimista ollut. Ehkä vähän jotain sinne päin, mutta koska syömäni määrä oli tosiaan jotain yhden pussillisen verran, niin en lähtisi sitä vertamaan siihen, kun syö itsensä räjähtämispisteeseen.

Baariin lähdinkin sitten oikein hyvissä fiiliksissä. Maha ei ollut pallona ja olo oikein seksikäs ja nätti. Peilistä näytin kivalle. Laihalle. Todella laihalle. Välillä oikein kauhistuin sitä, miten laiha ihan oikeasti olenkaan. Nyt kun taas tuli pitkästä aikaa pidettyä oikein bilevaatteitakin, niin niistä sen oman pienuutensa vasta huomasikin. Samoin baarin vessassa kavereitteni kanssa peilaillessani huomasin olevani meistä pienin. Ja musta mun kaverit on NIIN laihoja. Huh. Myös kaverini isosiskon (jota en ole pitkään aikaan nähnyt) kommentti sai mut jotenkin tajuamaan oman tilanteeni. Hän nimittäin ensimmäisenä minut nähdessäni huudahti kauhistuneena minun laihtuneeni todella paljon. Hän kysyi myös, olenko ihan kunnossa yms. Vaivaannuttavaa.

Baarissa tanssittiin oikein kunnolla. Siinä varmasti ropisi niitä karkeista tulleita kaloreitakin. Aluksi jaksoin todella hyvin, mutta yhtäkkiä tuli hirveä voipumus ja tietenkin nälkä. Loppuillan sitten lähinnä esitin reipasta ja olin todella helpottunut, kun kaverini kertoi ajattelevansa kotonaan odottavia tacoja (niitä siis jäi jäljelle reippaanlaisesti). Lähdettiin sitten hänen luokseen, syötiin tacoja, tortilloja ja vähän karkkiakin. Pitkästä aikaa sellainen olo, että en olisi vähemmän voinut tuntea huonoa omatuntoa syömisestä :)

Yöunet jäivät tosiaan aika minimiin, kun aamulla herättiin jostain syystä ihan hyvissä ajoin. Tehtiin sitten vähän lisää tortilloja (söin kaksi) ja vain oltiin ja juteltiin. Ennen kotiin lähtöäni syötiin vielä pussi karkkia. Oli lähes outoa, miten hyvä olo mulla koko ajan oli! Syöminen ei ahdistanut, oli vain rento fiilis ja sellainen olo, että kyllä mullakin on lupa tästä elämästä nauttia. Vitsi, pitäisi nähdä kavereitani useammin, kun he minulle noin hyvän olon saavat :)

Kun tulin kotiin, söin pari hedelmää ja juteltiin V:n kanssa siitä, mitä tänä iltana tehtäisiin. Mun oli alunperin tarkoitus "palata heti ruotuun" eli vetää porkkanaa ja puuroa tämä ilta ja tietenkin huomenna jatkaa normaaliin tapaan eteenpäin. Jotenkin kuitenkin oloni oli niin vapautunut ja ihana, että päätettiin pitää rento leffailta kera herkkujen, eli V kävi ostamassa kaupasta itselleen karkkia ja mun olis tarkoitus syödä se lauantai-illaksi tarkoitettu Candy King -pussi, josta perjantai-iltana ahdistelin ja jonka olisin halunnut vain heittää menemään.

Oudointa on se, ettei mulla ole yhtään ahmimisfiilis. Ei myöskään jotenkin sellainenkaan, että tämä päivä kun on jo pilalla, niin voin sen tähden ne karkitkin syödä. Mulla on vain hyvä olo. Sellainen olo, että on ihana viettää sunnuntaita rakkaan kainalossa karkeilla herkutellen. En tunne olevani lihava. Jaksan uskoa, etten kahden päivän syömisten perusteella voi paisua muodottomaksi. Pystyn ymmärtämään, että jos kerran joka ikinen päivä syön alle oman kulutukseni, niin en "kuole" siihen, että joskus syön sen ylikin. Kun eihän mun enää edes tarvitsisi laihtua. Pystyn tähän, hellitän. Edes hetkeksi.