Ulkona paistaa aurinko niin ihanan lämpimästi, vihdoinkin kesä :) Olo on itselläkin aurinkoinen, uunissa valmistuvat uunikasvikset ja illan karkkipussi odottelee kaapissa. Minkäänlaisia ahmimisfiiliksiä ei ole, vain sellainen tasapainoisen hyvä olo. Juuri tällaisina päivinä en voi ymmärtää, miksi tarvitsisin masennuslääkettä. Vai onko tämä nyt sitä maniaa, josta torstainakin oli hoitajan kanssa puhetta? Haluaisin nimittäin vain olla ihmisten ilmoilla, laittaa hiuksia, meikata ja sovitella uusia vaatteita. Tänään ruokakauppaankin laitoin uudet farkut (ihanat olivat!) ja muutenkin tälläydyin melkoisen kauan, ennen kuin pääsin ovesta ulos. Siis ruokakauppaan! Oon kyllä aika paha teini edelleen, vaikka ikäni puolesta en enää siihen kastiin kuulukkaan. Noh, ehkä ihan tervettä välillä näinkin päin.

Tykkään just nyt itsestäni. Se tuntuu hyvältä. Töissäkin jaksaa melkein mitä vaan, kun tuntee olevansa sinut itsensä kanssa. Viihtyy omassa vartalossaan.

Eilen uskaltauduin vaa`allekin, koska maha tosiaan oli nin hemmetin sekaisin, että varmasti ei tarvinnut ainakaan sitä pelätä, että mahassa painaisi vielä joku viime viikonlopun syöminen. Pelotti ihan älyttömästi ja toivoinkin mitä tahansa lukemaa alle 44:n. Yllätys olikin sitten suuri, kun paino olikin alle 43:n eli 42,9 kg!!! Voi sitä riemua, voi sitä onnea. Tunsin lähes leijuvani koko eilisin päivän, vaikka esim. töissä olikin todella raskasta. Tuohon lukemaa ei voi olla muuta kuin tyytyväinen koska tahansa, mutta varsinkin nyt se tuntui erittäin palkitsevalta, koska a) takana oli kuitenkin aika pahaa ahmintaa ja b) en ole painanut noita lukemia sitten huhtikuun lopun mökkireissun, josta tuntui ihan oikeasti jotain kiloja kroppaan tarttuneen.

Olen siis helpottunut, onnellinen, huojentunut. Tänään paino oli 43,2 kg, johon olen myös hyvin hyvin tyytyväinen. Ahmiminen tuntuu nyt erittäin kaukaiselle ja oudolle ajatukselle, vaikka tiedänkin aivan hyvin, ettei siihen vaikka tänäänkään paljoa tarvittaisi. Mutta ei kai tässä muuta voi kuin elellä päivän kerrallaan, yrittää uskoa itseensä ja pysyä luottavaisena ja positiivisena.

Ja yrittää syödä edes pikkuisen enemmän. Tänään en tosiaankaan laske, mikä on todella huojentavaa ja rentouttavaa. Vaikka ihan samoja juttuja käytännössä olen tänäänkin syönyt siihen mun normisyömiseen verrattuna, niin kyllä tämä vain tuntuu erilaiselle. Normaalille.