Edelleen oikein energinen ja hyvä olo :) Pyöräilin tänään kouluun, mummolaan, hoitamaan asioita, ja puuskutin ylämäkiäkin ylös minkä kerkesin. Yleensähän talutan pienimmätkin nyppylät, nyt jaksoin pyöräillä kaikki oikein mallikkaasti. Myös mieliala on melko korkealla, kaikin puolin tasapainoinen olo, vaikka koulustressiä vähän pukkaakin.

Paino tosin senkuin laskee; tänään aamupaino oli 44,7. Outoa, miten se nyt laskee noin, sillä ihan oikeasti koen syöneeni hyvin. Nälkää en ole nähnyt, olen oikein yrittänyt panostaa terveellisesti syömiseen ja herkutellutkin. En kyllä valita, ihan jo sen takia, että olo on niin mainio pitkästä aikaa. Lisäksi tänään peilistä katsoi kaunis tyttö. Tyttö joka haluan olla. En nähnyt läskiä, en ylimääräistä missään. Olin kaunis, olin pieni ja  ihana. Sanoin itselleni, etten vaihtaisi tätä oloa mihinkään.

Ja silti mun pitäisi yrittää parantua. Miten voin olla sairas, jos olo on näin helvetin hyvä sekä henkisesti että fyysisesti? Tiedän, että ajatusmaailmassa on paljon korjattavaa, koska esim. tänään koin melkoista ahdistusta mummolassa olleista, minua varten ostetuista, pasteijoista. En vain pystynyt syömään niitä, en uskaltanut. Olisi kyllä tehnyt mieli, mutta ahdistus sellaisen syömisen jälkeen ei olisi ollut sen arvoista :/

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurtti, omena (380 kcal)

Eväät kouluun: Porkkanoita, 2 mandariinia (120 kcal)

Mummolassa: 2 suklaa-mantelikeksiä, mandariini (150 kcal)
Ruoka: Puuroa, kananmuna, 2 mandariinia (265 kcal)

Iltapala: Kevyt-jäätelöä, pari karkkia (225 kcal)
Yhteensä: 1140 kcal
Vaikeaa sanoa, ovatko kalorit edes oikein, mutta olkoot. Ei haittaisi yhtään, vaikka tuossa olisi enemmänkin, ei nimittäin passaisi tässä enää laihtua. Toisaalta en myöskään haluaisi lihoa, haluaisin nyt kokeilla tämän painon pitämistä. Se vain tuntuu niin vaikealta, koska hermostun heti, jos olen "lihonut" vaikkapa sen 100g. En osaa edelleenkään ymmärtää, että painon on luonnollista vaihdella. Se ei voi pysyä täsmälleen samana joka päivä, vaikka sitä kuinka yrittäisi. Tuossa minulla on vielä paljon opeteltavaa.

Huomenna kaveriporukan pikkujoulut ja ne ahdistavat. Koen huonoa omatuntoa siitä, että näen kavereitani pitkästä aikaa, mutta ajattelen vain painoani ja mahdollisia syötyjä herkkuja :( Noh, ei herkuttelussa mitään pahaa ole, mutta ahmimista pelkään todella paljon. Mukana kun on kuitenkin myös alkoholia ja se jos jokin pistää ahmimaan niin pelottavan tehokkaasti. Pitää vain yrittää selviytyä ja pyrkiä nauttimaan herkuista normaalisti. En kuitenkaan haluaisi närppiäkään herkkuja ja olla sellainen ilonpilaaja, koska en ihan oikeasti tavoittele herkuttomuutta! En vain halua sortua ahmimaan! Nyt kun pitkästä aikaa paino ja olokin tuntuvat hyviltä, niin ei huvittaisi ennen joulua käydä sellaisissa paskaakin paskemmissa fiiliksissä... Noh, huomennahan sen näkee miten käy. Turhaa kai sitä on etukäteen stressata.