Eilinen meni ihan persiilleen. Aloitin jo aamusta mättämään karkkeja, kun niitä oli kerran torstailta kaappiin jäänyt. Ja minä kun jo luulin, että meillä pystyisi kaapeissa jotakin pitämään... Noh, iltapäivällä sama tahti jatkui eli meni leipää ja keksejä ihan kuin vanhasta muistista. Ei puhettakaan siitä, että olisi vähän säästellyt mahaa illan karkkeja varten. Jossain välissä sitten syötiin uunikasviksia ja jauhelihapihvejä, kävin koiran kanssa ihan kohtuullisella lenkilläkin. Illalla karkit menivät paria leffaa katsellessa ihan kohtuullista vauhtia, mutta ennen nukkumaan menoa oli vielä pakko ahmia leipää ja keksejä. Miksi, miksi ja miksi? Menikö taas liian hyvin, vai?

Yöllä näin taas ihan kamalan ahdistavia unia. Yhdessäkin palasin ajassa taaksepäin ja olin lihavampi kuin nyt. Äiti luuli siinä minun yrittävän itsemurhaa, mikä oli kamalan ahdistavaa. Lisäksi tajusin, etten pääsekään takaisin "nykyhetkeen" vaan joudun nyt sitten taas laihduttamaan ihan älyttömästi. Tunsin siinä unessä mun läskit niin yksityiskohtaisesti, yäk. Ihan sairaita unia. Nukuttiin tänään yhteentoista asti, mikä oli oikein ihanaa -oikein kunnot yöunet siis, kerrankin.

Koska eilen tuli tosiaan syötyä aika lailla, oli mulla aamulla herätessäni yllättävän hyvä olo! Illalla tosiaan kellistyin sänkyyn maha ihan pinkeänä, mutta aamulla näytin silti peilistä oikein mukavalle, en yhtään sellaiselle turvonneelle. Painoa en tosin uskaltanut katsastaa ja ihan hyvä niin. Mahakin toimi aamulla ihan normaalisti, mikä oli yllättävää, sillä yleensä ahmiminen vetää mahan aina jumiin. Tavallaan mulla on vähän huono omatunto, koska ahminen on väärin ja tarvitsisin siitä rangaistuksen. Toisaalta olen äärimmäisen helpottunut tietenkin sillä varauksella, että rukoilen painon olevan edelleen ok, eli jossain 43:n kieppeillä. Mä en vain jaksa tätä kierrettä, miksi ikinä ei voi mennä hyvin edes hiukan pidempää jaksoa?

Olen hurjan väsynyt. Verensokerit ovat koko päivän heitelleet ihan miten sattuu, sillä olen suurimman osan ajasta ollut niin poikki, että hyvä kun pysyn tolpillani. Hemmetin vetelä olo siis. Aamulla olin vielä pirteä -jaksoin siivotakin- mutta sitten jostain tuli ihan kauhea romahdus, josta en ota toipuakseni, vaikka kuinka yritän syödä. Voisinpa vain mennä nukkumaan...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (305 kcal)

Välipala: Omena (79 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, kevyt vadelmajäätelö (197 kcal)

Päivällinen: Porkkanoita, minttu-suklaa kevytjäätelöä (320 kcal)

Iltapala: Vesimelonia (142 kcal)

Yhteensä: 1043 kcal

Huomenna pitäisi taas jaksaa aloittaa uusi työviikko. Blaah. Lisäksi töiden jälkeen mennään työkavereiden kanssa katsomaan äitiyslomalla tällä hetkellä olevan työkaverin vauvaa ja mua ei vois vähempää kiinnostaa. Hävettää ihan olla tällainen. Lisäksi heillä on kuulemma tänään ristiäiset, joten huomenna me saamme sitten osamme herkuista. Että todella hauskaa minun mielestäni. En kehtaa olla kai syömättäkään, mutta ihan oikeasti en haluaisin just nyt koskea yhteenkään kakkupalaan tai pikkuleipään.

V leipo juuri suklaa-mustikka muffinsseja. Koko talo tuoksuu ihan taivaallisen hyvältä. Mun unelma olisi, että joskus minäkin uskaltaisin maistaa esim. yhden muffinssin, nauttia sen hyvillä mielin ja jättää syömisen sitten siihen. Nykyään kun se on niin joko tai eli joko en maista tai sitten syön kymmenen. Ihailen niin paljon V:n suhtautumista ruokaan, se on niin ihanan tervettä. Esim. eilen hän unohti, että meillä on karkkipäivä! En voi ymmärtää, miten se voi olla mahdollista.