Huh huh, nyt on sitten mökkiviikonloppu takana ja olo jotakin helpottuneen ja haikean väliltä. Kivaa siis oli, syötiin, pelailtiin, saunottiin, katsottiin telkkaria ja saatiin vähän puhuttuakin. Niin kivaa oli taas pitkästä aikaa nähdä rakkaita ystäviäni ja viettää aikaa yhdessä, jäi ihan oikeasti ikävä.

Mutta se syöminen, niin mistä edes aloittaisin. Torstain kirjoituksen jälkeen aloin tosiaan mässäämään, eli söin karkkien lisäksi vielä kaikkea extraa, esim. riisipiirakoita ja keksejä. Ahmimiseksikin sitä kai voisi kutsua, vaikka en nyt määrällisesti niin kamalasti syönytkään, mutta esim. piilottelin syömisiäni V:ltä. Menin kuitenkin nukkumaan ihan ok fiiliksissä, enkä oikein edes jaksanut välittää, vaikka päivä ei syömisten osalta ihan nappiin mennytkään.

Perjantai aamuna söin aluksi ihan normaalin aamupalan, mitä nyt jogurttia otin vähän reilummin. Kuitenkin heti kun taas V lähti kouluun, niin aloin mättämään ruokaa kurkusta alas eli otin aluksi jäätelöä, sitten hieman keksejä ja lopuksi vielä pari leipää lisää... Enemmänkin varmaan olisin syönyt, jos vain olisin ehtinyt. Töihin siis lähdin melkoisessa ähkyssä, mutta kuitenkin yllättävänkin hyvissä fiiliksissä ja mahakaan ei ollut niin törkeä pömppö, kuin se olisi voinut olla. Töissä jatkoin aika pitkälti samoilla linjoilla, esim. kahvilla oikein santsasin jäätelöä ja tobleroneja, joita joku oli sinne tuonut. Ei edes jaksanut hävettää. Tosin edelleen en ehkä määrällisesti syönyt maailman eniten, mutta kyllä varmaan työkaverit siitä huolimatta katsoivat mua ihmeissään, sillä normaalisti en koskaan koske mihinkään herkkuihin, vaan mulla on aina kahvillakin ihan omat syömiset.

Töistä lähdinkin sitten suoraan kohti mökkiä, ajomatkaa sellaiset 2,5 tuntia. Autossa kuuntelin hyvää musiikkia ja söin sirkusaakkosia, fiilis ihan huipussaan. Matkan varrelta poimin kyytiin kaverit ja ruokaostoksille menimme Prismaan, jossa vietimme reilun tunnin shoppaillen herkkuja reilulla sadalla eurolla. Candy Kingejäkin otettiin jotain melkein kaksi kiloa, ei ole varmaan vaikeaa arvata, kuka kauhoi sinne fudgeja melkoisen reippaasti... Mökillä oltiin perillä joskus kahdeksan pintaan, tehtiin pizzaa ja herkuteltiin. Ai että olikin ihanaa syödä. Voi että minä sitten söinkin.

Oltiin siis mökillä perjantaista maanantaihin. Tuona aikana sain syödäkseni kaikkea sellaista ihanaa, mitä en oikeasti "saa" koskaan syödä. Ruisleipää kaikenmoisilla päällyksillä vedin tietysti myös ihan onnessani, mutta esim. paahtoleipä suklaa-pähkinä -levitteellä oli niin taivaallisen hyvää, että nyt ihan harmittaa, ettei se voi millään kuulua normaaliin ruokavaliooni. Sipsejäkään en ole tainnut syödä kuin joskus ennen joulua viimeksi ja nekin olivat kyllä tuhat kertaa parempia, kuin mitä muistelin. Noiden lisäksi söin tosiaan pähkinöitä, erilaisia keksejä, suklaata ja tietenkin karkkia, jota oli varmaan sataa eri sorttia. Käytännössä syötiin siis koko ajan jotakin, koska käytännössä istuttiin koko ajan joko pöydän ääressä pelaamassa tai sitten telkkariin nauliintuneena.

Huono-olo mulle tuli viime reissun tapaan launtai-iltana ja se kesti tälläkin kertaa koko yön. Ei ollut kivaa. Menin jo monta kertaa vessaan oksentamaan, mutta kun ei niin ei. Onneksi sain "kämppiksestäni" juttuseuraa joskus neljän aikoihin ja hän sai mua rauhoiteltua sen verran, että sain viimein kunnolla unen päästä kiinni ja nukuttua pahan olon pois. Aamulla olinkin sitten jo ihan fiiliksissä taas, ja jatkoin syömistä tuttuun tahtiin. Go me. Mutta tosiaan sen jälkeen ei sitä pahaa oloa enää tullutkaan.

Oli muuten oikeasti ihanaa, kun KERRANKIN sai esim. fudgeja syödä enemmän, kuin käytännössä pystyi. Muutenkin oli jotenkin sellainen olo, että hitto vie, minä ihan oikeasti ansaitsen tämän -on tässä sen verran pihistelty ruuan kanssa viimeiset puoli vuotta. Olihan mun paha ihan mahdottoman muotoinen koko reissun, mutta siitä huolimatta mulle ei oikeastaan kertaakaan tullut sellaista läskiahdistus -oloa. Sunnuntai-iltana tosin käytiin kavereiden kanssa maailman raskaimpia keskusteluja kaikkien itkiessä, ja silloin alkoi minua myös ahdistaa tämä syömiskuvio kaikissa piirteissään. Jotenkin silmätkin siinä avautuivat ja tajusin myös esim. sellaisen asian, kuinka paljon tämä sh vaikuttaa minun ja V:n suhteeseen negatiivisesti (kyllähän mä tuon jo ennestäänkin tiesin, mutta nyt se vaan jotenkin selkeytyi kaikessa kauheudessaan). Mun syömishäiriöstä ei kuitenkaan puhuttu varsinaisesti yhtään mitään, vaikka jopa mun yhden kaverin syömishäiriötä (josta hän on siis jo parantunut) puitiin oikein pohjamutia myöten. En vain saanut suutani auki. Tuli vain sellainen olo, että miten minä muka kehtaisin kertoa jostain tällaisesta asiasta, kun ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia. Hassuinta kaikessa oli se, ettän munkin sh:sta kyllä puhuttiin, mutta lähinnä niistä mun yläaste -ajoista ja muutenkin siihen sävyyn, että minäkin olisin jo parantunut. Olen siis ilmeisesti onnistunut valehtelemaan tästä asiasta todella hyvin tai sitten sitä ei vain haluttu tuoda esille. Minä kun kuitenkin esim. painan tällä hetkellä vähemmän, kuin silloin yläasteella laihimmillani... Eikö sitä muka huomaa?

Joka tapauksessa maanantaina lähdettiin melko aikaisiin aamusta, jos ahmimisputki oli helppo saada katki. Siinä on yksi asia, josta olen niin kiitollinen, eli siitä, että pystyn kyllä lopettamaan syömisen, jos vain niin päätän. Otin siis vain aamupalaksi omenan ja pari kiiviä ja matkalla kotiin pysähdyin huoltsikalla ostamassa  omenan jo jogurtin. Hyvä minä. Kotona söin vähän jotakin ja sitten lähdettiin V:n kanssa kauppaan. Oli jotenkin ihanan turvallista taas, tutut ruuat ja tietty kontrollin tunne omasta elämästä. Koska oli kuitenkin vapun aatto, niin haluttiin V:n kanssa tehdä illalla jotain spesiaalia ruokaa. Pitkään meinasin vain tyytyä kituutteluun, mutta lopulta halu olla edes välillä tässä suhteessa sellainen normaali osapuoli voitti ja päätettiin ostaa kaikkea hyvää ja tehdä kanasalaattia (jota siis minäkin voisin syödä ilman hullua ahdistusta). V otti itselleen sipsejä ja karkkia, kun taas minä päätin tehdä dippejä kasviksilla sekä napostella viinirypäleitä. Sairasta tai ei, niin ainakin ihan hyvä yritys. Ja toisaalta, jos olisin jatkanut sipsin ja karkin napostelua, niin mihinkähän se sitten olisikaan vienyt...

Syötiin ja juotiin pari siideriä siinä ja oli todella mukavaa. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin ahdistus pintaan ja paha olo tuntui valtaavan joka ikisen solun elimistöstäni. Samalla aloin tuntea itseni lihavaksi, epäonnistuneeksi paskaksi. Ajattelin, että mitä vittua minä tässä syön ja nautin olostani, kun oikeasti mun pitäisi vain olla syömättä yhtään mitään. Loppuilta menikin sitten siinä itkustaessa, jippii. Toisaalta sain sanottua aika monta asiaa ääneen, joten ei se nyt sitten ihan pilalle ehkä koko ilta mennytkään. Nukkumaan ruettiin vielä onneksi sylikkäin oikein hyvissä fiiliksissä, ai että minä rakastan tuota miestä!

Mökkireissulla tulin vähän kipeäksi, eli nyt on flunssainen ja tukkoinen olo. Viime yönä taisi olla kuumettakin, sillä heräsin joskus yhden aikoihin ihan läpimärkänä! Siis ei ollut silleen vähän hiki, vaan mun piti vaihtaa yöpaita ja vuodevaatteetkin olivat sen verran kosteat, että tunsin makaavani lammikossa. Outoa. Muutenkin kroppa on jotenkin ollut ihan sekaisin, ilmeisesti tuosta syömisestä johtuen. Nielu ja ikenet ovat olleet viisauden hampaita myöten ihan järkyttävän tulehtuneet ja ekana päivänä mökillä mun sormet olivat niin turvonneet, että ei niitä olisi mun sormiksi tunnistanut edes. Lisäksi jokaikinen kynsivalli oli tulehtunut. Charming. Ihme kyllä maha toimi koko mökkireissun ihan siedettäväksi ja nyt sitten tänään heitti jopa ripulille, eli olen käynyt paskomassa tänään jotain 7-8 kertaa! Vaikka ei siinä, tuntuu todella helpottavalta! Kaiken lisäksi olen ilmeisesti muuttunut joksikin läpipaskoksi, koska esim. tänään tulivat läpi eilisen illan ruuat lähes sulamattomina... Että olenkohan tässä suolistonikin pilannut?

Mutta siis kaiken kaikkiaan todella hyvä olo, nälkä tosin on melkoinen, mutta sekin tuntuu just nyt vaan ihanalle. Lähes uskomatonta, miten olen toipunut tuollaisesta mässyttelystä kahdessa päivässä ihan täysin. Voisin jopa huomenna harkita vaakailua, mutta saa nyt nähdä. Ainakaan en enää peilistä näe itseni turvonneena, vaan tosiaan olo on ihan kaikin puolin normaali. Ja vaikka eilen söinkin illalla vähän reilummin (vaikkakin just kasviksia yms.) ja tänäänkin ihan suhteellisen normaaliin tapaan eli ei mitään hullua kituutusta. Ehkä tosiaan ihmeiden aika ei ole ohi, kuten tuossa edellisessä kirjoituksessa sanoin :)

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, tomaattia ja salaattia), omena (265 kcal)

Piknik eväät: Omena, viinirypäleitä, kukkakaalia, appelsiini (251 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa + vadelmia (133 kcal)

Välipala: Omena (63 kcal)

Iltapala: Porkkanoita + dippiä, jogurttia (327 kcal)

Yhteensä: 1039 kcal
Tänään tosiaan syömisen suhteen tällaista, huomenna loppuu vappuhulinat ja palaan taas töihin hieman pidennetyltä viikonlopulta. Että arki alkaa taas rullaamaan ja syömiset siinä sivussa. Olen tosiaan jotenkin todella helpottunut, että tuo reissu on ohi ja nyt voin taas palata normaaliin elämään eli kontrolloida syömisiäni ja laihduttaa niin paljon kuin ikinä jaksan. Tiedän, että nuo ovat sairaita ajatuksia, mutta minulle niin todellisia tunteita. V:n kanssa kyllä tässä puhuttiin, että mun on ihan pakko hakea jostain apua, ihan vaikka jo V:n takia. Niin totta, yritän ottaa asian huomenna töissä puheeksi.