Eilen olin jo päivittämässä blogiani, mutta jätinpä sitten kuitenkin postaamatta, koska ei mulla oikeasti mitään asiaa ollut. Tai ainakin suurempaa. Aamupaino oli 43,5 kg, johon olin tyytyväinen ja söin lähes täsmälleen samat määrät samoja ruokia, kuin tiistainakin. Mitä kertomista niissäkään nyt sitten olisi ollut. On lähes pelottavaa, miten samoja ruokia syön vain päivästä toiseen. Mutta esim. puuro on sellainen, jota mun tekee mieli ihan 24/7 ja kaiken lisäksi sen syömisestä tulee hyvä ja kylläinen olo. Ei sitä sitten vain osaa mennä ottamaan mitään muuta, koska ajattelen, että ei se kuitenkaan yhtä hyvää olisi.

Kukahan muuten on lanseerannut termin "turvaruoka"? Se on nimittäin hitonmoisen kuvaava termi. Ainakin mulla on niin selkeitä turvaruokia, että se on ihan naurettavaa.

Eilen mulla taas maha rupesi oikkuilemaan illasta. Tai noh, en ehkä koe sitä oikkuilemiseksi (ummetus on sitä) vaan lähinnä vapauttavaksi asiaksi. Olen edelleen, sen pari viikkoisen ripulinkin jälkeen, sitä mieltä, että kunhan maha vaan toimii, niin muusta en välitä. On kai sitä vaan elämänsä aikana niin paljon kestänyt sitä toista ääripäätä, että pientä suoliston ylitoimintaa kestää ihan hymyssä suin. Nyt maha ei kyllä ole ollut mitenkään kipeä, joten mikäpäs tässä ollessa. Aamulla tosin olisin saanut nukkua hieman pidempään, mutta ennen kellon soimista oli vain ihan pakko päästä vessaan, kun maha niin sanoi.

Suolistossa ei siis enää mikään todellakaan paina, joten menin vaa`allekin todella toiveikkaana. Olin oikeastaan ihan varma siitä, että paino on laskenut edellisen viikon tasolle. Pettymys oli siis suuri, kun paino olikin vastoin kaikkia odotuksia jopa hieman noussut eilisestä, eli vaaka näytti lukemaa 43,6 kg. Jotenkin en kuitenkaan jaksanut harmistua, koska peilistä näytin ihan oikeasti tosi hyvälle, erityisesti the ongelma-alueeni maha, joka oli ihan littana. Jään siis odottelemaan suurella mielenkiinnolla, onko huomenna tapahtunut muutosta ja mihinkä suuntaan. Kun ei tästä painon kehityksestä saa edelleenkään mitään tolkkua. Jotain sen suuntaista olen kyllä havainnut, että ennen suurempaa pudotusta paino aina ensin nousee hieman. Tällaiselta mutu-tuntumalta heitettynä siis. Suuria odotuksia en kuitenkaan huomiseen jaksa ladata, painan mitä painan. Tuskin kuitenkaan paino kovasti on ainakaan nousussa, kun syön näin vähän ja maha on tosiaan vielä sekaisinkin.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä + salaattia), jogurttia (309 kcal)

Lounas: Elovena Hetki -puuro, viili (220 kcal)

Välipala: Omena, appelsiini (116 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, porkkanoita (161 kcal)

Iltapala: 70g lakritsi -turkinpippureita (266 kcal)

Yhteensä: 1072 kcal

Tänään oli siis minikarkkipäivä ja voi että tuntui hyvältä, kun sai syödä karkkia, mutta kalorit jäivät silti sinne halutulle tasolle. Pikkuisen siis eriluokkaa, kuin fudgejen aikaan. Vaikka ei siinä, ei se pahaa ihan oikeasti tekisi, jos välillä saisi vähän enemmän energiaa. Just nyt vain sen verran ahdistaa tämä paino, että ihan hyvä näin. Käytiin tänään kaupassa ja ostin osan lauantai-illan karkeistakin, ai että mun tekeekin niitä mieli. Toivottavasti lauantai menisi ihan hyvin -en nimittäin kestäisi ahmimista enää yhtään. Uskon kyllä kaiken olevan muuten ok, mutta se työporukan ulkoilupäivä hieman takaraivossa kummittelee.

Olen ollut tänään jotenkin melkoisen huonolla tuulella, on vituttanut ja kiukuttanut. Töissäkin meinasin sanoa koko ajan tosi rumasti sille porukalle, joka kitkuttaa jollakin ihmeen Nutrilettin "laihdutuskuurilla" jossa vedellään vain jotain suklaapatukoita, pastaa ja sitten sellaisia ihme litkuja. En vaan tajua ja ärsyttää, kun porukka luulee laihtuvansa tuollaisella paskalla. Eikö olisi vain paljon helpompaa syödä normaalia, mutta vähäkalorista ruokaa? Sitten ei tarvitsisi koko ajan valittaa siitäkään, miten pahoja ne litkut ovat ja miten nälkä on koko ajan. Siis todella minä paraskin puhuja, neiti syömishäiriö, mutta ihan oikeasti omakin syöminen tuntuu just nyt töissä normaalille, kun katsoo sitä niiden touhua. Huh.