Vitsi kun voisi jotenkin ymmärtää tätä painoaan. Tai siis löytäisi sen logiikan, jolla se pelaa. Toki tiedän, ettei elimistö ole kone, ja paino vaihtelee, mutta silti olen jotenkin niin ahdistunut joka ikinen kerta, kun luulen "lihoneeni". Olisi niin pirun paljon helpompaa, jos nestetasapaino, suolensisältö yms. pysyisivät vakioina -että elimistö tosiaan toimisi kuin kone. Että painoon voisi aina luottaa.

Tänään aamupaino oli tosiaan 44,9, muutosta eiliseen siis -700g, joka on minulle paljon! Nyt on niin helpottunut olo, tuntuu, että elämä on taas järjestyksessä. Typeräähän se on, että oma arvonsa pitää määrittää joillakin numeroilla, mutta en kai muutakaan osaa. Tänään olen yrittänyt syödä, syödä ja syödä, mutta en luultavasti vieläkään tarpeeksi. En nimittäin halua enää laihtua, haluaisin pitää tämän painon ja voida hyvin. Toisaalta en osaa lopettaa laihduttamista, koska ajatus siitä, että mun pitäisi laihtua, on niin iskostunut mun päähän. Ja toisaalta ajattelen, että ainahan voi laihduttaa "varastoon" koska kumminkin joskus lihoo takaisin. Voi typeryys.

Tänään lääkäri soitti niistä mun verikokeiden tuloksista. Kaikki oli kuulemma niin erinomaisesti, ihan priimaa jokaikinen arvo. Ihanaahan se on kuulla, ettei ole mennyt omaa terveyttään sössimään, mutta toisaalta se lääkärin asenne jotenkin satutti. Ihan kuin se olisi sanonut mulle, että ei sulla tyttö mitään ole, olet ihan kunnossa kaikin puolin. Että en tarvitsisi apua. Että kunhan keksin nämä mun ongelmat. Joskus ihan haluaisi, että ulospäin musta näkisi, kuinka helvetisti muhun sisältä sattuu. No mutta ko. lääkärille mulla on joka tapauksessa viikon päästä aika, joten pitää yrittää hänelle selventää lisää mun ajatuksia.
Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurtti (300 kcal)

Välipala: 2 mandariinia (80 kcal)

Ruoka: Puuroa, 4 porkkanaa, jogurtti (265 kcal)

Välipala: Mandariini, päärynä (105 kcal)

Iltapala: 2 mandariinia, All Bran Plus -muroja + rasvatonta maitoa, omena, pari karkkia (400 kcal)
Yhteensä: 1150 kcal
Edelleen samoissa kcal -määrissä pyöritään, vaikka olen oikein toden teolla yrittänyt lisätä ruokaa ihan joka väliin. Tai siis lähinnä yrittänyt antaa itselleni luvan syödä, sillä väkisinhän mun ei ole koskaan tarvinnut mitään suuhuni pistää, ruokahalua kun olisi vaikka muille jakaa. Tuntuu jopa ihan siltä, että lähes eläisin syödäkseni -niin paljon aina odotan, että olisi taas "aika" syödä. Huh.