Aamulla heräsin melkoisen kamalaan päänsärkyyn, joka johtui varmaankin siitä, että perjantai ja lauantai mentiin enemmän ja vähemmän kädet täristen, eli siis aika heikoilla syömisillä. Tai ehkei nyt kuitenkaan normaalia heikommilla, mutta ilmeisesti kroppa alkaa nyt väsyä tähän energiavajeeseen. Mutta hei, jotain tulostakin oli tullut, eli aamupaino 43,9 kg :) Että nipin napin alle 44:n, mutta just kuitenkin sen verran, että mieliala nousi kummasti. Ehkä ensi viikolla voisi taas syödä vähän enemmän. Ehkä.

Perjantain lääkärireissusta ei mitään sen kummempaa kommentoitavaa. Lääkitys pysyy samana ja edelleen keskusteltiin kovasti siitä, että eikö pääni antaisi painon nousta yhtään. Edes 45:een. Kun ei se vain anna. Lisäksi keskusteltiin syömisistä ja sain hurjan positiivista palautetta siitä, että olen alkanut syömään leikkeleitä. Itse pidän sitä ihan pelleilynä, mutta oli mukavaa kuulla, että sillä ihan oikesti on väliä. Ja tietysti oli puhetta myös mun itsetunnosta ja siitä, miten koko ajan rankaisen itseäni syömällä miten syön. Niin tottahan se on. Mutta just nyt taas kestän itseäni. Seuraavan kerran nähdäänkin sitten helmikuun lopulla (jos nyt en mene aikaa siirtämään mahdollisen vapaapäivän ja porukoille lähdön takia).

Tänään en ole tehnyt mitään erikoista. Aamulla käytiin ihan miellyttävällä lenkillä ja treenattiin siinä sivussa vähän koiran kanssa tokoa. Ruuaksi söin tänään kalaa (hyvä minä!), mutta siitä tuli jotenkin tosi ällö olo. Just nytkin oksettaa ja etoo jotenkin todella paljon. Tosi harvinaista sinäänsä mulle, harvoin mulla silleen paha olo on.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + mustikoita, 2 omenaa (244 kcal)

Lounas: Savustettua siikaa, babyporkkanoita, kurkkua (270 kcal)

Välipala: Valio profeel vadelmajogurttia (117 kcal)

Välipala: 2 omenaa (123 kcal)

Iltapala: 70g hedelmäturkinpippureita (270 kcal)

Yhteensä: 1024 kcal

Eilen ois taas ollu "virallisesti" karkkipäivä, mutta söin edelleen "vain" noita turkinpippureita, tosin tällä kertaa hieman enemmän. Kalorit pysyivät kuitenkin rajoissaan. Jos ensi viikolla ei ihmeitä tapahdu (ja paino vähän laskee taas) niin kyllä voisin vakavasti jo harkita karkkipäivän pitämistä. En ole siihen ennenkään kuollut. Olen vain nyt jotenkin niin paniikissa tämän painoni kanssa, pelkään lihomista ihan älyttömästi. Pelkään, että painan pian taas 60 kiloa, vaikka tiedän olevani täysin naurettava.

Yöt olen taas nukkunut kuin tukki (viime yönäkin nukuin melkein 12 tuntia), mutta painajaiset vaivaavat taas. Viime yönä näin jopa yhden painajaisen, joka ei liittynyt ruokaan -muut unet ovatkin sitten olleen silkkaa ahmimista. Viime yönäkin olin unessani niin ahdistunut siitä, miten taas pilasin kaiken joulun jälkeen tekemäni työn. Pikkuisenko helpottunut olinkin sitten aamulla herätessäni.