Voi taivas miten hyviltä karkit maistuivat eilen. Jotain niin taivaallisen hyvää, ettei sitä voinut todeksi uskoa. Pussin tuhoamiseen meni sellainen 2,5 tuntia, katsottiin siis V:n kanssa telkkaria ja nautiskeltiin. Ihanaa! Nyt on melkeinpä sellainen fiilis, että en jaksa/pysty odottamaan seuraavaa karkkipäivää! Noh, äkkiähän nämä viikot onneksi tuppaavat menemään. Tänä aamuna en jaksanut käydä vaa`alla, mutta tuskinpa paino on mihinkään suuntaan muuttunut. Ainakaan olo ei ole sellainen -enemmänkin on sellainen nälkäinen ja heikko. Noh, aamullahan se taas nähdään...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (309 kcal)

Lounas: Kesäkurpitsaa soija-sipuli -täytteellä (317 kcal)

Välipala: Omena (72 kcal)

Välipala: Appelsiini, cottifrutti, Bona päärynä-mango (214 kcal)

Iltapala: Porkkanoita (112 kcal)

Yhteensä: 1024 kcal

Oli muuten todella hyvää tuo kesäkurpitsa, aivan niinkuin olivat eiliset täytetyt paprikatkin. Paljon tuossa oli kyllä syömistä (jopa minä siis ihan oikeasti söin mahan täyteen) mutta kaloreita ei kuitenkaan mitenkään älyttömästi. Täytyy tehdä useamminkin -ihan ehdottomasti yksi mun lemppariruuista! Hassua, että vaikka tosiaan olen omasta mielestäni nyt jotenkin syönyt normaalia enemmän, niin olo on tosiaan heikko ja esim. tämän päivän kalorit melkoisen alakantissa. En jaksa tajuta, miksi aina tuon karkkipäivän jälkeen on sellainen olo, että pitäisi tsempata normaalia enemmän, vaikka en koe yhtään huonoa omatuntoa noista syömistäni karkeista. Kai sitä jotenkin alitajuisesti kuitenkin pelkää lihomista, vaikka ihan rehellisyyden nimissä voinkin tunnustaa, että ihan täysin ansaitsen vähintään kerran viikossa herkutella oikein kunnolla. Kunhan en siis ahmi.

En ole vieläkään päättänyt, menenkö tiistaina psykologille vaiko en. Ahdistaa niin paljon, kun joutuisin olemaan sen takia töistä poissa sellaiset puoli päivää. Toisaalta haluaisin sinne todella paljon ja petyn varmasti, jos jätän sen väliin. Saa nyt vielä nähdä. Jotenkin järki sanoo, että kyllä sitä apua tulisi tästä lähempääkin saada, koska kyllä tuo aika hankalaksi sumplimiseksi menee. Ja taas toisaalta en näe mitään järkeä siinä, että käyn ko. psykologilla yhden ainoan kerran ja sitten vaihdan tähän jollekin lähemmällä psykologille. Huh, vaikeaa.

Suunniteltiin tänään kavereiden kanssa yhteistä mökkireissua ja aluksi se oli kivaa, mutta miten enemmän sitä suunniteltiin, sitä enemmän se alkoi ahdistaa. Kun tiedän sen jo nyt 100% varmasti, että jos mökkeilemään yhdessä mennään, niin minähän ahmin siellä kolme päivää putkeen. Se on sellainen fakta, jota en edes yritä kieltää. Joku voi olla sitä mieltä, ettei se oikeasti ahmimista ole -enemmänkin ylensyömistä. Näin se toisaalta onkin, koska itsekin koen ahmimisen enemmänkin sellaisena pakonomaisena syömisenä, johon ei välttämättä liity edes mitään nautintoa. Tuolla kuitenkin on tarjolla vain tuhottomasti herkkuja, joten ihmehän se olisi, jos niitä ei hieman reippaammalla otteella söisi. Mutta se tunne kun tulee kotiin maha pallona on niin hirveä, että melkein toivoo, ettei koko reissua saataisi järjestettyä. Tuntuu niin pahalta ajatella niin, koska kavereita on ikävä ja heidän kanssaan olisi mukavaa viettää laatuaikaa. Sitä vain pohtii, että miten hitossa sen läskiahdistuksen sitten jälkeen päin kestää...