Huh, miten ihana olo :) Nyt on ensimmäinen päivä työharjoittelua takana ja hyvinhän se meni! Oli tottakai siellä hieman pallo hukassa, mutta kaiken kaikkiaan päivä meni oikein hyvin ja ihmiset olivat mukavia ja auttavaisia. Syömisetkin menivät hyvin, mun tarvitsi vain sanoa, että en ota tilattua ruokaa vaan pidän mukana omia eväitä, that`s it. Ihan turhaa kai stressasin siitäkin asiasta -aikuisia ihmisiähän tässä ollaan ja toki kaikki saavat syödä ihan mielensä mukaan. Sitä vain jotenkin osaa kääntää asiat niin vaikeiksi ja repiä ongelmia sellaisistakin asioista, jotka oikeasti ovat ihan simppeleitä.

Maha on kyllä todella stressaantunut, mutta jospa se tuosta. Huomenna alkaa viikonloppukin :) Vaa`alla en jaksanut tänään käydä, en vain jaksanut/muistanut, kun aamulla oli niin paljon kaikenlaista hulinaa. Ihana olo siitäkin, en jotenkin enää ole sen vaa`an orja. Jotenkin vain tiedän painoni noin suurinpiirtein. Ymmärrän myös sen, että painon seuraamista varten sillä vaa`alla ei tarvitse ravata joka ikinen päivä -kerran viikossa esim. riittäisi hyvin. Tuo on kuitenkin mulle vielä ihan utopiaa, lähdetään nyt edes siitä, etten käy ihan joka päivä. Sekin on mulle aika paljon.

Löysin eilen laatikkoja purkaessani mun vanhan syömis/fiilis päiväkirjan. Se oli niin surullista luettavaa! Jutut sijoittuivat suurimmaksi osaksi syksyyn 2004 - kevääseen 2005. Tuo oli todellakin sitä aikaa, jolloin ahmin ja inhosin itseäni. Voisin melkein vihdoin myöntää sairastaneeni BED:iä tuolloin, vaikka yleensä ajattelen vain olleeni lihava ja ruma luuuseripaska. Kuitenkin niitä ajatuksia lukiessani kyse oli ihan tästä samaisesta syömishäiriöstä, hieman eri muodossa vain. Nyt on todella vaikea ymmärtää, miten en tuolloin vain voinut olla ahmimatta. Mutta muistan kyllä edelleen selvästi, että en vain voinut. Karkkia ja sipsiä oli pakko lähteä ostamaan vaikka juuri ennen kaupan sulkemisaikaa tai vaihtoehtoisesti vetää kaapit tyhjiksi. Oikein puistattaa, se oli ihan kamalaa aikaa. Jos nykyiseen tilanteeseen vertaa, niin on tämä kyllä kaikessa kurjuudessaan paljon siedettävämpää. Nyt voin olla ahdistunut ja surullinen, mutta en inhoa itseäni yli kaiken. Tuolloin itseinho oli jotain niin järkyttävää, että ihan puistattaa.

Mutta takaisin tähän päivään. Töissä mulla oli melkoisen pienet eväät, mutta hassua kyllä, nälkä ei juurikaan vaivannut. Nytkin on todella hyvä olo. Odottelen kuumeisesti illan herkuttelusessiota fudgeilla, ne jos jotkin olen ansainnut :)

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (300 kcal)

Ruoka: Cottifrutti päärynä-vanilja, omena, päärynä, kurkkua, porkkana (239 kcal)

Välipala: Porkkana, omena (91 kcal)

Ruoka: Kaura-ruis puuroa + mustikoita, 2 porkkanaa (174 kcal)

Iltapala: 9 kpl vanilja fudgeja (~600 kcal)

Yhteensä: 1404 kcal
Olen alkanut kovasti mietiskellä, kuinka paljon ihmisen pitää syödä porkkanoita päivässä, jotta niistä alkaa olla jotakin haittaa. Esim. liiallinen A-vitamiinen saanti taikka ihon kellertäväksi muuttuminen? Vai ovatko nuo vain jotain urbaanilegendoja? Mä kun syön porkkanoita keskimääräisesti päivässä n. 400 g. Mulle se ei todellakaan ole paljon (söisin enemmänkin, mutta rajoitan määrää lähinnä siksi, että maha ei kestä suurempia satseja -varsinkaan kerralla), mutta koska noiden porkkanoiden syöminen on kuitenkin päivittäistä, niin jotenkin asia on alkanut huolestuttaa. En halua nimittäin muuttua keltaiseksi! Toisaalta jotenkin kuvittelisi, että kyllä kyseessä on oltava huomattavasti suuremmat päivittäiset määrät, mutta tiedä nyt tuostakin... Ehkäpä taas vain stressaan turhia.