On nin paljon asiaa, etten edes tiedä, mistä alkaisin kirjoittamaan. Sekavaa tekstiä siis luvassa, pahoittelen. Pääsiäinen siis oli ja meni ja arvatkaa vaan, että mitäkö tehdessä? No syödessä, tietenkin. Jep, ei saisi siis koskaan olla liian varma mistään, ei nimittäin mennyt tämä pääsiäinen ihan niinkuin tuossa viimeisessä kirjoituksessa kuvittelin...

Torstaina söin päivän aikana (liian) vähän, ja kun tultiin porukoille pitkän ajomatkan jälkeen joskus yhdeksän aikaan, oli äiti laittanut aivan ihanaa ruokaa, kaatanut viiniä laseihin ja viljellyt pääsiäiskarkkeja ympäri kotiamme. Istuttiin siihen sitten koko porukka pöydän ympärille nauttimaan ruuasta ja hyvästä seurasta ja tunnelma oli kaiken kaikkiaan aivan ihana. Mahakin oli onnellinen saadessaan ruokaa, mutta toisesta lautasellisesta kieltäydyin kohteliaasti, koska luulin pystyväni kontrolloimaan itseäni. Eipä kuitenkaan tarvinnut ottaa kuin yksi pääsiäiskarkki maistiaisiksi ruuan päälle, niin olin mennyttä kalua...

Ennenhän mulla oli torstaina sellainen minikarkkipäivä ja ajattelin ottaa sen nyt ohjelmistoon takaisin, kun teho-osastokin alkoi taas pyöriä telkkarista. Olin siis tähänkin iltaan varautunut HotMix -pussilla, joka oli tarkoitus nautiskella hitaasti ko. ohjelman aikana. Kyllä se pussi parempiin suihin menikin, mutta ei kyllä hitaasti ja meni siinä reippaasti pääsiäiskarkkejakin kyytipoikana. Illlalla katsottiin sitten vielä elokuva, jonka aikana vedinkin sitten suklaamunia ja jossain vaiheessa huomasin olevani jääkaapillakin ruokaa etsimässä. Että näin. Nukkumaan menin aika sekavissa fiiliksissä, mutta ajattelin, että tämän viikonkarkkipäivä taisi nyt olla tässä ja huomenna jatketaan taas normaaliin tapaan ilman paniikkia.

Perjantaiaamuna heräisin yllättävän hyvissä fiiliksissä ja peilistäkin näytin ihan kivalle. Ei siis mitään hätää. Aamupalalla söin puuroa, jogurttia ja omenan, eli sellaisia ruokia, jotka normaalistikin kuuluvat mun ruokavalioon. Jostain syystä jatkoin kuitenkin aamupalan jälkeen suklaalla, koska äiti sellaista mulle tarjosi.  Ja siitähän se päivä sitten jatkui edellisen illan tahtiin. Ei tosiaan mitään älytöntä ahmimista, mutta kokoajan piti olla nassuttamassa suklaata tai jotain pääsiäiskarkkia. Perjantaina meille tuli myös lisää porukkaa vieraiden muodossa, joten illalla oli luvassa seurustelua viinin, juustojen, suolakeksien ja leivän parissa. Ja arvatkaa vaan, kuka niitä leipiä söi eniten... Sanotaan siis, että oli melkoisen paska fiilis, mutta yritin siirtää sen syrjään koko ajan. Pahinta oli vielä kuulla kommentteja siitä, miten paljon olinkaan laihtunut -olo oli nimittäin kaikkea muuta, kuin hoikka.

Lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä shoppailemaan -siis vaatteita ja minä olin syönyt jo kaksi päivää putkeen mitä sattuu! Peilistä näytin kuitenkin edelleen ihan ok:lle eli en ollut jostain syystä turvonnut muodottomaksi. Fiilis kaupungille lähtiessä oli siis ihan siedettävä, vaikka ylensyöminen olikin tehnyt mulle sellaisen fyysisen pahan olon, eli koko ajan oksetti ja heikotti. Kai se jotenkin johtuu verensokerin heittelystä tai vastaavasta. Mun kroppa kun ei vaan ole tottunut sellaiseen. Huonosta olosta huolimatta shoppailu sujui siis ihan hyvin, löysin paljon uusia vaatteitakin ja ne näyttivät päälläni kivoilta. Ai että shoppailu onkin kivaa tällaisella kropalla, pakko myöntää, vaikka siihen kuka sanoisi mitä! Näin kavereitakin ja iltapäivällä mentiin V:n porukoille, jossa tarjolla oli tortilloja. Normaalisti olisin kauhistellut ko. ruokaa, mutta nyt ahdoin niitä kaksin kappalein ilman minkäälaista omatunnontuskaa, koska olin saanut kivoja vaatteita ja mulla oli kiva kroppa. Voi jee. V:n porukoilta jatkettiin karkkiostoksille ja siitähän riemu repesi, kun ostettiin vielä Lostin 1.seasoni illalla katseltaviksi. Voi että mä halusinkin mässäämään!

Kun tultiin takaisin kotiin, äiti oli taas laittanut ruokaa. Ja eikun syömään. Jääkiekkopelikin alkoi ja keräännyttiin porukalla katsomaan sitä yläkerran oleskelutilaan, jossa on kotiteatterit sun muut ihanuudet. Fiilis oli aivan mahtava, eikä oma kroppa ahdistanut yhtään. Join siinä kolmisen siideriäkin ja yhdessä kannustettiin ja hurrattiin kärpille, mulla oli oikeasti ihan järjettömän hauskaa! Tuossa vaiheessa olin ehkä syönyt "paljon" mutta en tavallaan ylittänyt sellaista tiettyä ahmimisenrajaa. Alkoholi oli kuitenkin taas kavalaakin kavalempi eli laukaisi aivan järkyttävän ahmimiskohtauksen!
Siinä meni sitten loppuilta pienessä hiprakassa vedelleen ruokaa puolikylmänä (en siis jaksanut edes ruokaa lämmittää, kun oli se ihan hyvää muutenkin...) sekä leipää. Voi että inhosinkaan itseäni. Tuo leipä on mulle edelleen niin selkästi se pahin retkahdus -kaikki muu vielä menee, mutta siinä vaiheessa, kun alan ahtaa leipää, tiedän olevani tuhon tiellä. Onneksi olin sentään humalassa, etten tajunnut ihan fiiliksen paskuutta. Lopulta alettiin sitten katsomaan sitä Lostiakin ja pahinta oli se, ettei mun edes oikein enää tehnyt niitä karkkeja mieli. SIIS MINUN EI TEHNYT KARKKEJA MIELI! Kertonee jotain hyvin oleellista tilanteesta. Söin kuitenkin ne karkit, hotkien kuin viimeistä päivää. Voitte arvata, millainen olo siitä sitten tulikaan. Aivan, ihan järkyttävän huono ja oksettava olo, itkin vain V:lle, että ihan varmasti kuolen. Kuolen tähän pahaan oloon, enkä enää ikinä syö mitään. Olisin vain halunnut oksentaa kaiken ulos tai kuolla, niin järkyttävä se olo oli! Tosin ehkä henkinenkin morkkis vaikutti asiaan. Menin sitten nukkumaan kesken katsomisen ja itkin silmät päästäni, kunnes olin niin väsynyt, että nukahdin. Ihanaa.

Sunnuntaina heräsin niin paskoissa fiiliksissä, että huh. Söin kyllä aamulla puuroa, mutta sekin tuntuu liialle. Tuntui taas siltä, että olen pilannut kaiken. Vihasin itseäni, vihasin läskejäni, vihasin elämää. Aamupalan jälkeen menin takaisin sänkyyn itkemään, tuntui etten jaksa mitään. V oli onneksi jälleen kerran maailman ihanin ja sai oloni edes vähän paremmaksi. Kun nukuin sitten vielä pienet päikkärit, niin en enää ollut niin masentunut ja lähdettiin koiran kanssa lenkille. Yritin todistella itselleni, että tämä ensimmäinen päivä on aina se vaikein ja tottahan se onkin. Söin siinä sitten ihan ruokaakin, illalla lähinnä appelsiineja ja kiivejä. Mieli kyllä teki kaikkea muuta, mutta pystyin pitämään itseni aisoissa. En vain olisi jaksanut enää yhtään samanlaista päivää.

Maanantaina olo tosiaan jo helpotti eli henkisesti pahin oli ohi. Aamulla oli jo nälkäkin palannut takaisin, mikä tuntui järkyttävän hyvältä. Peilistä näytin ihan ok:lle. Käytiin heti aamupalan jälkeen lenkillä koko porukka ja matkaa tuli yhteensä 8 km, minkä jaksoin yllättävänkin hyvin. Tosin olin lenkin jälkeen melkoisen poikki, mutta niin oli äitikin, jolla nyt kuitenkin on kunto pikkuisen eri luokkaa, kuin minulla. Iltapäivällä lähdettiin sitten mummolaan syömään, jossa skarppasin hienosti eli söin, mutta en liikaa. Kahvilla otin yhden keksin ja palan kääretorttua, koska ajattelin, että en voi siihen kuolla ja se näytti syötävän hyvältä. V meni kuitenkin sanomaan minulle, että tämä on juuri sitä hyvää täytettä, johon tulee vain rasvaa ja sokeria, mikä oli kyllä niin järkyttävän typerä kommentti, että ei mitään rajaa. Että menipä siinä ne vähäisetkin ruokahalut. Noh, ahdisti ehkä hetken, mutta toivuin siitä ja pian oltiinkin jo pitkällä automatkalla kohti omaa kotia. Matkalla vasta tajuttiin, että ruokakaupat ovat kiinni ja kotona ei mitään ruokaa. Pieni ahdistuksen poikanen kipusi jo mulla ajatuksiin (koska olin lähinnä odottanut pääsyä turvaruuan keskelle) mutta sivuutin sen taidokkaasti. Teinpä sitten illalla puuroa ja söin sen tyytyväisenä :)

Siinä siis pitkä sepustus pääsiäisestä iloineen ja suruineen. Nyt takaisin tähän päivään, eli tiistaihin. Mulla on tosiaan vapaapäivä ja olen kohta lähdössä sinne ruokakauppaan -tarkoitus hamstrata talo täyteen sitä paljon puhuttua turvaruokaa. Koen sen ihan älyttömän vapauttavana, hyvä kun jaksan tätä tekstiä loppuun kirjoittaa, kun kiire kauppaan on niin kova. Just nyt mun fiilis on niin järkyttävän hyvä, että säteilen varmaan kilometrien päähän. Moni varmaan nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä, kun olen vain ahminut koko pääsiäinen ja kaiken järjen mukaan mun pitäisi edelleen, kahden "normaalin päivänkin" jälkeen, olla paskoissa fiiliksessä ja turvonnut. Noh, tänä aamuna heräsin siihen, että maha halusi toimia. Kun sitten vessassa käynnin jälkeen vähän peilailin, tulin siihen tulokseen, etten ainakaan näytä siltä, että olisin lihonut. Ainakaan paljoa. Voitte siis kuvitella, mikä himo mulla oli päästä tsekkaamaan paino vaa`alta... Kiersin siinä sitten vaakaa kuin kissa kuumaa puuroa, sillä toisaalta olin päättänyt, että en mene vaa`alla kuin vasta joskus loppuviikolla (jotten pahoita mieltäni, mikä onkin ihan järkevää). Toisaalta kuitenkin olen vain niin hemmetin utelias, että ajattelin sitten vaikka ihan piruuttani katsoa, kuinka paljon painoa on tullut lisää.

Olin siis valmistautunut suuriin lukemiin, sillä ei sitä ennekään ole tarvinnut paljon syödä, kun paino on noussut ja kaiken kukkaraksi vielä pysynyt koholla melkoisen pitkään. Meinasin siis ihan oikeasti rueta itkemään ilosta, kun paino näytti painokseni 43,2 kg. Se oli jotain niin helpottavaa, ettei kukaan voi sitä ehkä ymmärtää. Pääsiäinen ei siis ollut vaikuttanut painooni millään tavalla! Kyllähän sen tiedänkin, ettei muutamassa päivässä voi pysyvästi lihoa, mutta yleensä olen tuollaisen jälkeen todella monta päivää turvoksissa, maha ei toimi jne. Ja nyt on kuitenkin ihan normaaliolo. Hah, olen niin helvetinmoisen onnellinen :) Vitsiläinen, kai minäkin saan siis syödä ja kai minullakin voi joskus käydä näin onnellisesti. Sanat eivät riitä nyt ihan oikeasti kertomaan mun tuntemuksia...

Parasta kaikessa on vielä se, että olin jo suunnitellut tälle viikolle jonkun ihme kitukuurin, jota mun ei nyt todellakaan tarvitse noudattaa. Voin siis syödä ihan normaaliin tapaan, vaikka kai joku voisi senkin kitukuuriksi luokitella? Noh, anyway lähden nyt kauppareissulle, illaksi ajattelin ostaa dippailtavaa, kun tulee jääkiekkopelikin :)

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + mansikoita (150 kcal)

Lounas: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena, appelsiini, 2 porkkanaa (313 kcal)

Välipala: Omena, appelsiini (124 kcal)

Iltapala: Dippiä + kasviksia (porkkanaa, paprikaa, kukkakaalia) (343 kcal)

Yhteensä: 930 kcal