En ole vieläkään uskaltautunut vaa`alle. Jäi ihan joku kammo siitä viime viikkoisesta. Ehkä huomenna tai sitten ei, riippuu ihan olosta. Jotenkin tänäänkin on vielä vähän ollut sellainen turvonnut olo, vaikka luultavasti vain kuvittelen. On niin vaikeaa arvioida itseään vain peilin avulla.

Eilen olin taas hierojalla, kun niskat ovat taas jotenkin omituisesti jämähtäneet ja päätä on särkenyt jo tässä kolmatta päivää putkeen. Kyllähän tuo vähän helpotti, mutta edelleen pää on kipeä ja niskat jotenkin oudon tuntuiset. Lisäksi väsyttää taas ihan tajuttomasti, en ihan oikeasti meinaa päästä aamulla sängystä ylös, vaikka nukunkin ihan ok-pituisia yöunia. Hitsi kun saisin vain nukkua ehkä kuukauden putkeen, peiton alla hämärässä huoneessa. Onneksi nyt on ollut töissä vähän kevyempiä päiviä, tänäänkin ehdin ihan eri tavalla käydä koiran kanssa lenkillä ja muutenkin puuhastella tässä kotona. Lisäksi kävin K-kaupassa ihan vain huvin vuoksi pyörimässä, koska siellä on kaikkea sellaista, mitä tuosta meidän S-marketista ei saa. Oisin voinu pyöriä siellä vaikka monta tuntia, mutta kun koira oli autossa, niin sentään vähän rajoitin itseäni. Mukaan tarttui tällä kertaa sokerittomia salmiakkeja (Pirkka) ja Painonvartijoiden popcorneja. Hävetti ihan mennä kassalle, kun ostokset suorastaan huutivat syömishäiriötä. Lisäksi tiedän jo näin etukäteen saavani mahani noista salmiakeista vain ihan hemmetin kipeäksi. Voih.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (278 kcal)

Lounas: Rasvaton viili, 2 kiiviä, päärynä (187 kcal)

Välipala: Omena (54 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena (191 kcal)

Välipala: Lanttua, omena, kevyt vadelmajäätelö (152 kcal)

Iltapala: Sokerittomia salmiakkeja (100 kcal)

Yhteensä: 962 kcal

Oon ihan paska, kun en syö enempää. Pahinta vielä, että oikein nautiskelen siitä, esim. eilen olin niin mielissäni, kun illalla päässä huippasi ja kädet alkoivat vapista verensokerin laskiessa. Miksimiksimiksi teen tämän itselleni päivästä toiseen? Eilenkin mun piti muka syödä illalla kunnolla dippiä ja vihanneksia, mutta suurin osa dipistä jäikin sitten syömättä ja heitin sen roskiin.

Lääkäri ei ole vieläkään soitellut uutta aikaa, olisikohan edelleen kipeänä vai ainoastaan unohtanut minut? Tosin ei siinä, en ole edelleenkään tehnyt päätöstä terapian suhteen, jahkailen vain. Kun toisaalta se tuntuu niin älyttömän sitovalta, vaikka ihan selkeesti haluaisin ja tarvitsisin sitä. Ja kun toisaalta mieliala on nyt Cipralexin ansiosta saatu nostettua normaaliksi, niin jotenkin en edes koe, että tässä olisi mitään sen suurempaa ongelmaa. Paitsi tietenkin se, etten vain voi syödä mitä ikinä huvittaa ja silti pysyä tavoitepainossani....