Aah, ihanaa on ollut olla vapaalla :) Nytkin kyllä pitäisi oikeasti tehdä vielä jotakin koulujuttuja, mutta kun en vain jaksaisi yhtään. Ehkä ensi viikonloppuna? Tänään sain pitkästä aikaa nukkua niin pitkään kuin halusin ja halia miehen kanssa sängyssä ilman minkäänlaista kiirettä, kylläpä piristi! En sitten vaa`allakaan jaksanut käydä, kun ei ollut yhtään sellainen olo. Peilistä näytin kuitenkin sen verran kivalle, että kyllä mä vaan tiesin, että eiköhän se painokin ole ihan ok.

Eilen tosiaan en jaksanut tänne kirjoitella, kun olin vähän niin luvannutkin. En myöskään laskenut kaloreita koko päivänä, hyvä minä! Vähän se kyllä oli pelottavaa ja ahdistavaa, jotenkin tuntui siltä, että kontrolli pettää ihan täysin ja syön "liikaa". Niin ei kuitenkaan käynyt, joten ihan turhaan taas stressasin. Aamupainokin oli eilen shokeeraavat 43,9 kg joten siihen nähden sainkin noiden syömisten kanssa tsempattua aika lailla ja illalla karkitkin menivät todella hyvällä omatunnolla hitaasti nautiskellen. Kun mä en enää oikein saisi laihtua, tuo alkaa jo olla sillä rajalla, että itsekin tässä alkaa miettiä omaa terveyttään. Painoindeksi on minulla tällä hetkellä jotain 17,6 ja alipainoahan tuo selkeästi jo on. Sairas mieleni on toki iloinen, mutta järki jotain ihan muuta.

Eilen innostuinkin sitten peilailemaan alasti ja kyllä musta vaan huomaa, että sitä painoa on lähtenyt. Olen niin pikkuiruinen. Eilen ja tänään tosin the ongelma-alueeni eli maha on jostain syystä ollut ihanan littana sellaisen pömppömahan sijaan, joten sekin kovasti aina vaikuttaa siihen, millaisena itseni peilistä näen. Tosin kiinnitin huomiota myös ruipelokäsiini, jotka ovat tätä nykyä entistä ruipelommat sekä erityisesti olkapäihin. En nyt rupea tässä mitään valehtelemaan, vaan sanon ihan suoraan, että omasta mielestäni olen tällä hetkellä kroppani osalta kaunis. Joku voi toki olla erimieltä, mutta itse en voi rehellisyyden nimissä sanoa, että jotenkin liian laiha olisin. Voisinko mä muka koskaan olla?

Eilen tosiaan oli koko päivän ihan älyttömän hyvä olo, mikä varmasti johtui pitkälti juuri tuosta alhaisesta painosta sekä tietenkin siitä, että tiesin, että pääsisin illalla herkuttelemaan. Ruuaksi tehtiin eilen täytettyjä kesäkurpitsoja ja minäkin uskalsin laittaa täytteeksi jauhelihaa sekä päälle juustoa, jota yleensä vältän kuin ruttoa. Kaiken kaikkiaan siis ihanan positiivinen päivä. Koirankin kanssa lenkkeilin yli 2 tuntia, eikä se edes oikein tuntunut missään :D Oli ihana ilma ja jalat veivät eteenpäin ongelmitta.

Noh, takaisin tähän päivään. Tein taas klassisen sunnuntaivirheen, eli lähdin koiran kanssa lenkille ennen lounasta. Toki olin sitten lenkillä sellainen voimaton ja hengästynyt, päähän koski ja pyörrytti. Koko ajan kyttäsin kelloa, että joko voitaisiin kävellä kotiin, jossa ruoka odottaa. Ei siis kovin mukavaa ulkoilua tänään :/ Pakkoliikuntaahan en harrasta kulutus -mielessä, mutta mielestäni sellainen reilu tunti on nyt vähintä, mitä koiran pitää päästä päivittäin ulkoilemaan. Noh, kyllähän sitä sitten kotiin selvittiin, heikkona ja kiukkuisena, mutta selvittiin. Ja saihan sitä ruokaakin viimein.

Tänään on taas ollut sellainen olo, että vaikka syön ja syön, niin nälkä ei katoa mihinkään. Äsken teinkin sitten oikein näläntappo -ruuan, eli puuroa mustikoilla, vaikka oikeastaan juurihan tässä vasta oikea ruoka syötiin. Ajattelin kuitenkin, että hitto soikoon, syödään sitten, jos elimistö ruokaa noin kovasti vaatiin. Kyllä nyt onkin jo parempi olo -saa nähdä, palaako nälkä pian taas uudelleen...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (304 kcal)

Välipala: Omena (54 kcal)

Lounas: 2 kpl uuniperunoita tonnikala-katkarapu -täytteellä + omena (281 kcal)

Välipala: 250 g porkkanoita (70 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruis -puuroa + mustikoita (139 kcal)

Iltapala: 200 g porkkanoita, päärynä-mango Bona, cottifrutti (202 kcal)
Yhteensä: 1050 kcal
Huh, tuntuu että olen syönyt tänään niiiin paljon, vaikka en oikeasti olekaan. Huomenna pitäisi taas jaksaa mennä töihin, enkä oikein tiedä, mitä sinne ottaisin evääksi. Kun toisaalta ei huvittaisi siellä syödä, mutta taas toisaalta ei viitsisi pitää itseään nälässä ja tehdä töitä heikotuksen vallassa. Vaikeaa. Huomiseksi olin kyllä suunnitellut tekeväni porkkanapihvejä, sillä mulla on nyt ihan tajuton himo tehdä ruokaa. Olenkin tässä nyt jo pari päivää selaillut erilaisia ruokablogeja ja kokoajan tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että haluaisin oppia tekemään ruokaa. Enhän mä nytkään ihan toivoton ole, mutta liian vähän me loppujen lopuksi ruokaa laitetaan ja kokeillaan uusia juttuja.

Toki tämä mun ruokavalio on melkoisen rajoittava. Tuntuu, että kaikkiin ruokiin tulee juustoa, lihaa tai sitten ne vain paistetaan jossakin rasvassa. Toisaalta omat silmät myös tavallaan aukenivat noita ihan tavallisia suomalaisia reseptejä lukiessani, sillä ihan oikeasti tajusin, miten monia asioita en uskalla syödä. Jotenkin tuli melkein sellainen olo, että hitto vie jos muutkin voivat noita ruokia huoletta syödä, niin miksen minäkin? Noh okei, ollaan ehkä vielä aika kaukana siitä, että minä uskaltaisin koskea esim. pastaan, mutta kyllä nyt pikkuhiljaa on mielessäni heräillyt ajatus siitä, että uusia ruoka-aineita voisi alkaa hivuttelemaan ruokavalioon.

Tosin se voi myös johtua siitä, että painan tällä hetkellä vähemmän, kuin koskaan sitten lapsuuden. Katsotaan vaan, mikä ääni huomenna on taas kellossa, jos paino on heilahtanut siihe toiseen suuntaan. Silloin voi olla aika vaikeaa tarkastella asioita näin positiivisessa valossa. Niin surullista, mutta myös niin totta.