Sain aamulla voitettua vaakakammoni ja turhaanhan sitä taas olin pelännyt; aamupaino 43,0 kg. Alkaa jo itseänikin vituttaa tämä sykli, että joka ikinen maanantai olen ihan "nyyhbyääh olen lihonut satakiloiseksi" ja sitten kuitenkin loppuviikosta totean, että kappas vain, paino on pysynyt ihan ennallaan. En vain yksinkertaisesti voi sille mitään, tunteet kun ovat juuri sillä hetkellä niin helvetin todellisia. Lihomisen pelko on vain niin järkyttävän suuri, etten saa helpotusta siitä ajatuksesta, etten lihonut viimeksikään.

Mutta kyllä tämä elämä tästä. Edelleen. Lääkärin soittoa kovasti odottelen, mutta täytyypä itse ottaa ensi viikosta yhteyttä tuonne MTK:hon, koska ilmeisesti ovat aikani unohtaneet. Lääkkeitä kyllä on vielä ainakin kuukaudeksi, joten siinä mielessä ei mitään hätää. Eikä nyt muutenkaan ole mikään akuutti tarve päästä sydäntään purkamaan. Just nyt menee hyvin ja olen siitä tosi iloinen. Ensi viikon mökkireissu ei edelleenkään ahdista, vaikka tiedän sen, että siellä ei oikein muuta tehdäkään, kuin syödä herkkuja. Oon mä niistä aikaisemminkin selvinnyt

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (277 kcal)

Lounas: Rasvatonta viiliä, 3 kiiviä, päärynä (189 kcal)

Välipala: 2 mandariinia, päärynä (115 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa, lanttua, omena (189 kcal)

Iltapala: Trio kevytjäätelöä (280 kcal)

Yhteensä: 1050 kcal

Oon ihan hulluna tuohon lanttuun nykyisin, voisin syödä sitä vaikka koko ajan. Sinänsä ihan jees, että rajoittaa vähän porkkanan popsimista. Jäätelöä olen yrittänyt välttää koko viikon, koska söin sitä viikonloppuna enemmän kuin laki sallii. Vaikka toisaalta, mitä sitten jos söinkin. Jotenkin tuo jäätelö on taas kovasti vetänyt puoleensa, joten olen vähän varuillani sen suhteen. En halua sortua viikonloppuna sitä ahmimaan. Tai mitään muutakaan, ei siinä. Uneni ovat taas kovasti ruokaa käsitelleet, ahminutkin niissä olen. Silti jännä, että mulla ei ole ollut yöllä sellaista tajutonta nälkää, niinkuin joskus viime talvena oli ihan kroonisesti. Ilmeisesti nuo unet eivät siis varsinaisesti johdu nälästä, vaan siitä, että syöminen nyt vain sattuu pyörimään pienessä päässäni ihan 24/7.

Onneksi huomenna ei tarvitse laskea!