Olo on edelleen oikein hyvä :) Eilen sain tosiaan taas herkutella ja hyvää se tosiaan tekikin. Tänään maha ei aamulla toiminut, mutta en jaksanut siitä suuremmin harmistua, koska se johtui todennäköisesti normaalia aikaisemasta herätyksestä. Maha ei siis jaksanut herätä samaan aikaan minun kanssani. En sitten vaa`allakaan vieraillut. Eilinen aamupaino oli 43,7 kg eli siinä se nyt varmaan tänäänkin olisi pyörinyt. Olen tyytyväinen, vaikka toisaalta tuntuu, että olen aika hoikassa kunnossa. Huomaan sen monista asioista, esimerkiksi käsistäni. Sormet ovat toden totta hoikistuneet. Samoin joskus kun käperryn sänkyyn nukkumaan, tunnen luuni jotenkin huolestuttavan hyvin -lähinnä kyljistä ja rintakehästä. Tavallaan nautin siitä tunteesta, olen pieni ja ihana. Ja silti toisaalta niin onneton palellessani peiton alla.

Tänään töissä sain taas kuulla kommentteja syömisistäni. Enkö vain saisi syödä rauhassa ilman, että jonkun on aina sanottava jokin lennokas lause omista eväistäni? Joka päivä joudun oikeastaan kieltäytymään kakusta, karkeista ja pullista, joita edustajat tuovat meille siinä uskossa, että niillä oikeasti jotain vaikutusta johonkin olisi. Ja sitten mua ihmetellään, kun syön "aina vain kasviksia". Tuskin kukaan sitä pahalla tarkoittaa, mutta ihan kuin se syömistilanne ei jo olisi tarpeeksi vaikea muutenkin. Onneksi esimerkiksi tänään sain ruualla olla ihan omissa oloissani ja keskityin sitten nautiskelemaan porkkanaisista lihapullistani salaatin kera ja tuijottelemaan ikkunasta kaunista pakkassäätä :) Ai että olikin hyvää! Tänään meni tosiaan viimeiset pullaset ja huomenna olisikin sitten tarkoitus kokata jotakin muuta uutta -ja toivottavasti yhtä makoisaa.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurttia (309 kcal)

Lounas: Porkkana-lihapullia + salaattia (236 kcal)

Välipala: Omena (54 kcal)

Päivällinen: Puuroa + mustikoita, omena, päärynä (228 kcal)

Iltapala: Appelsiini, porkkanoita (183 kcal)

Yhteensä: 1010 kcal
Ärsytän juuri nyt itseäni. Panttaan syömisiä iltaan, jonka seurauksena olen nälissäni aamulla/iltapäivästä. Ja sitten illalla en kuitenkaan syö niitä pantattuja kaloreita, koska maha on jo niin täynnä, ettei tunne ansaitsevansa syödä enempää. Todella raivostuttava tapa. Jotenkin sitä vain aina ajattelee, että on paljon mukavampi lykätä sitä syömistä, kun sitten se on edessä päin odottamassa. Onneksi huomenna on taas karkkipäivä, joten saan noita kaloreita edes vähän koholle. Ylitin jopa itseni rikkomalla kaavaa ja ostamalla normaalia lauantai -pussiani suuremman pussin karkkia. Jotenkin vain tuli sellainen olo, että ansaitsen sen. Ja toisaalta järkeilin asian niinkin, ettei se ainakaan pahaa tee, nyt kun tuo paino on taas vähän liusunut alaspäin. Kyllä se vain niin pirusti siellä kaupassa ahdisti, ahdistaa varmasti huomennakin, mutta kyllä mä näytän, että pystyn syömään välillä jotain rutiineista poikkeavaakin :D Ja tosiaan suurista määristä ei ole kysymys, koska ostin tällä kertaa karkkia 300 g 250 g:n sijaan. Järkikin sanoo, ettei sillä painooni mitään käytännön merkitystä ole, mutta silti tuollaiset kaikki pienetkin muutokset osaa jotenkin kasvattaa päänsä sisällä megasuuriksi.