Aah, viikonloppu edessä -ihanaa! Tänään oli töissäkin kivan lyhyt päivä ja aamulla sain pitkästa aikaa realin täysjyväruisleipää ja voi että miten hyvältä se maistuikaan :) Töissä mulla tosin olikin sitten aika minimaaliset eväät, koska tarkoitus oli laittaa V:n kanssa ruokaa sitten, kun tulen kotiin. Kivahan se olisi näin viikonloppuisin aina yhdessä syödä. Halusin kuitenkin lähteä mieluummin koiran kanssa ulos heti töiden jälkeen ja syödä vasta sitten, koska ruuan jälkeen ei varmaan olisi pahemmin huvittanut ulos lähteä. Lopputuloksen voi varmaan arvata, eli lenkkeily oli, jälleen kerran, melkoista laahustamista ja tuntui, kuin jaloissa olisi ollut painot. Noh, onneksi sellaista ultimate -heikotusoloa ei tullut ja kiukustuakin kerkesin vain hetkeksi, koska ruoka oli valmista melko nopeasti kotiin tultuani.

Tehtiin pitkästä aikaa soijaa kasviksilla ja siihen lisukkeeksi riisiä. Kyllähän mä aina olen noita hiilihydraattipitoisia "lisukkeita" (hyvänä esimerkkinä pasta) kammonnut, mutta riisiin olen nyt aikaisemmin suhtautunut edes suhteellisen järkevästi. Eli olen sitä ihan uskaltanut syödä. Tänään kuitenkin jouduin jonkinmoiseen paniikkiin laskettuani ruuan kalorit ja riisiä päädyin sitten ottamaan ihan naurettavan vähän. V:kin siinä ihmetteli, että ottaisin nyt hyvänen aika edes vähän enemmän, mutta en vain yksinkertaisesti pystynyt. Se vain oli liian ahdistavaa :/ Vähän kerkesi jo paha mielikin siinä tulla, mutta onneksi ruoka oli muuten todella hyvää ja mieliala nousi ihan välittömästi, kun sain vähän syötyä ja sen myötä verensokeriakin nostettua. Summa summarum: ruoka oli hyvää, mutta tuskin riisiä tulee taas syötyä pitkään, pitkään aikaan...

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 real täysjyväruisleipää (kinkku, levitettä + salaattia), jogurttia (314 kcal)

Välipala: Mansikka-vanilja viili, päärynä (156 kcal)

Ruoka: Soija-kasviskastiketta + riisiä (300 kcal)

Välipala: Omena, päärynä (111 kcal)

Iltapala: Appelsiini, porkkanoita (177 kcal)

Yhteensä: 1058 kcal
Aika heikko olo kyllä. Tiedän, että pitäisi syödä enemmän, mutta en vain uskalla. Aamupaino oli kyllä tänään hyvin ok; 43,6 kg. Eilen se oli 43,8 kg, joten siinä se pyörii ja hyvä niin. En haluaisikaan sen laskevan, mutta vielä vähemmän nousevankaan. Eilen söin suurin piirtein saman verran kuin tänäänkin, illalla jopa herkuttelin dipillä ja kasviksilla :) Huomenna onkin sitten the karkkipäivä, joten olen ihan rehellisesti sanottuna odottanut vähän liiankin paljon. Karkkinälkä on siis kova ja tarkoitus olisi taas ostaa iso pussi, jonka nautiskelen sitten hitaasti illan aikana. Tarkoitus olisi myös jättää laskeminen huomenna muutenkin ja tietenkin olla kirjoittelematta tähän blogiin jne. Eli edes pieni hetki pitää taukoa tästä paskasta.

Tänään sain muuten taas kokea "mieluisan" yllätyksen töissä, kun alushousut olivat veressä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. En voinut muuta, kuin taas ihmetellä, että miten helvetissä?!? Siis kun pillereitä on tokassa liuskassa vielä kolme jäljellä ja kaiken järjen mukaan menkkojen tulisi alkaa vasta keskiviikkona tai torstaina. Jipii. Nyt on jotenkin huolestuttavan paljon ollut vuodon suhteen tällaista ihme pelleilyä ja olenkin alkanut miettiä, että liittyisikö se jotenkin alipainooni? Voi nimittäin hyvinkin olla. Silti olen jotenkin enemmän vittuuntunut kuin huolestunut, sillä en kestä, jos menkat taas kestävät viikon tai ylikin. Argh. Hassuinta kaikessa on kuitenkin se, etten ole (ainakaan vielä) yhtään turvoksissa. Kun normaalistihan paino pomppaa ainakin kilon ylöspäin ja alavatsa on niin pyöreä pallo, että housut kiristävät päällä. Noh, EN VALITA ja toivon mukaan en ole turvonnut myöskään huomenna, jolloin pitäisi olla siinä mielessä hyvä fiilis, että on karkkipäivä. Sehän tästä vielä puuttuisikin, että masentaisin itseni huomen aamuna...

Täytyy siis ehkä yrittää välttää vaakaa huomenna tai ainakin luottaa siihen, että jos paino on noussut, niin se johtuu vain ja ainoastaan menkoista ja piste. Ehkä kaikkein paras olisi olla menemättä vaa`alle ollenkaan, mutta itseni tuntien uteliaisuus usein voittaa järkevät ajatukset. Noh, nyt jokatapauksessa rentoudun, nukun hyvin ja vietän aikaa V:n ja koiran kanssa. Nautin tästä viikonlopusta. Kyllä mun on pakko pystyä unohtamaan syömisen kontrolloiminen edes yhdeksi päiväksi! Nyt kun en enää juuri ahmikaan, niin voin tehdä sen jopa luottaivaisin mielin :) Kai munkin pitäisi vain hellittää hetkeksi, katsella vähän ympärilleni ja huomata, että elämässä on niin paljon ihania asioita, joista voi nauttia täysin rinnoin, kun vain vähän uskaltaa!