Viime viikolta ei ollut kirjoituksia, koska ahmin koko viikon :( Näköjään onnistuu pidempikin putki ihan "vanhasta muistista" eli aamulla kaikkea mitä kaapeista löytyi, töissä ehkä ihan ok-eväät (mutta menin silti siellä pitkin kaappeja ja ai että jos joku toi vielä kahvilla jotain hyvää...), mutta töiden jälkeen vaan suoraan kauppaan ostamaan mässättävää. Normiostokset olivat paketillinen Weetos Stars -muroja ja maitoa (päivälliseksi) ja Candy Kingejä, popcornia ja dippiä illlaksi. Ja kaikkea söin sillä periaatteella, että niin kauan kuin vain saan ruuat sisällä pysymään, niin syön, syön, SYÖN! Yleensä illalla tuli myös sitten aina oksenneltua, koska maha vaan oli niiiiin täynnä. Uuh, tässä siis lyhennelmä viime viikostani.

Ihme ja kumma mieliala oli kuitenkin ihan ok. Siis ei hyvä, mutta kestettävä. Myös tämä viikko on ollut siedettävä, vaikka toki maanantai oli taas vaikea, kun piti vieroittautua ahmimisesta. Nyt jo helpottaa. Tällä viikolla en sitten olekaan ahminut muuta, kuin "Lupa syödä" -kirjaa, joka on kyllä ihan älyttömän hyvä! Lainasin sen tiistaina kirjastosta. Olen jo aika lopusssa ja monia uusia mielenkiintoisia ajatuksia siitä on löytynyt. Erityisesti suolan ja raudan saanti pisti ajattelemaan ja erityisesti pureskelemisesta kertova luku. Tänään olenkin siis pureskellut Giselan oppien mukaisesti ja heti olen huomannut eron. Mahaan ei tosiaan tule sellaista "möykkyä" vaan olo on enemmänkin kylläinen kuin ähky.

Vasta nyt kun pureskeluun keskittyi kunnolla, tajusi, miten nopeasti sitä yleensä syökään! Tiedostan sen kyllä, että mulla on paha tapa hotkaista ruoka -muulloinkin siis kuin ahmiessa. Töissäkään en meinannut kahvitauolla ehtiä syödä omenaa ja viiliä, vaikka normaalisti ne menee ihan heti. Tämä on taas näitä suuria ahaa -elämyksiä ja positiivisia sellaisia :) Kun miettii vaikkapa sitä, että joskus pystyin syömään Candy King -pussia jopa kolme tuntia ja ahmiessa jopa normaalia isompi määrä menee helposti tunnissa. Että miten suuri ero noiden kahden välillä on omassa olossa. Että vaikka jos kerran ahmisi, niin pureskelisi edes kunnolla. Vai olisiko se silloin enää ahmimista ollenkaan?

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, mustikka-jogurtti (158 kcal)

Lounas: Omena-kaneli pikakaurapuuro (120 kcal)

Välipala: Rasvaton makuviili, omena (154 kcal)

Päivällinen: Vesimelonia paloina, 2 hapankorppua + kevyt balkan -leikkele (370 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti (149 kcal)

Yhteensä: 951 kcal

Kelan papereita yritin täytellä sen psykoterapian suhteen jo eilen, mutta en ole varma, ovatko ne oikein vieläkään... Niin raskaita lomakkeita. Eilen soitinkin sille psykoterapeutille, odotan oikeasti aloittamista! Ihan vaikka jo sen takia, että en halua ahmia enää yhtään. Tuntuu tosiaan, että painoa on tullut niin paljon liikaa ja olen vain sellainen möhkälehirviö. Erityisesti rasva tuntuu kerääntyneen tisseihin ja mahaan, olen kuvottava. Ja taas viikonloppu edessä, josta pitäisi selvitä...

Pureskelen, pureskelen, pureskelen.