Yksi itkuinen päivä taas takana, voi minua :/ Aamu oli vielä ihan jees, aamupainokin varsin valoisa, eli 43,5 kg. Naamasta olin kyllä turvonnut melkoisesti, koska kuitenkin eilen illalla sen verran paljon itkustin omaa surkeuttani. Ei niin pitäisi koskaan itkeä yötä vasten, mutta minkäs teet kun itkettää :S Varsin mahtava kokemus tosiaan meikata siihen naamaan, hyvä kun löysin silmät sieltä turvotuksen alta... No joo, töissä siis kuitenkin ihan jees fiilis siihen asti, kun aloin kyselemään mahdollista pääsemistäni lääkäriin. Esimies suhtautui asiaan jotenkin ärsyttävän nuivasti, pahoitti mieleni ihan totaalisesti ja laski fiilikseni aivan pohjamutiin. Siinä sitten itkuisena soittelin ees ja taas mtk:kseen, jossa kuitenkin oli langan päässä aivan ihana ihminen. Kiitos siitä hänelle. Lopulta saatiin sovittua aika, jolloin voin töistäkin olla poissa ja kyllähän se olokin siitä sitten vähän lähti helpottamaan. Silti ärsytti esimiehen suhtautuminen asiaan, mm. kommentti "kai niiden pitäisi siellä tajuta, että olet töissä käyvä ihminen". Pliis. Toki he sen tajuavat, mutta aika vaikea on varmaan heidänkin järjestää mulle aikaa, kun työaikani 9-17. Ois niin tehny mieli sanoa, että jos en kohta pääse lääkäriin, niin en varmaan jaksa tulla töihin ollenkaan.

No mutta tärkeintä nyt on kuitenkin se, että saatiin se aika sovittua -se on siis ensi viikon tiistaina klo 10.00. Ei se paljoa siis siirtynyt ja loppujen lopuksi ei sillä paljon ole väliäkää, koska jos mahdollisesti saan jotain lääkettä tähän olotilaani, niin tuskin olisin sitä aloittanutkaan perjantaina viikonloppua vasten ihan sen leirin takia (ei nimittäin mikään otollisin ajankohta mahdollisille sivuvaikutuksille). Että olisin sen jokatapauksessa aloittanut vasta maanantaina. Että sen asian suhteen nyt ihan jees fiilikset.

Helpotti myös ihan älyttömästi, kun äiti soitti mulle tänään. Kyllähän me aika paljon soitellaan, mutta nyt sain jotain sanottuakin tästä mun olotilasta. En siis vain sanonut, että hyvin menee ja se kyllä helpotti oloa, vaikka tuntuikin tavallaan pahalta huolestuttaa äitiä. Vaikka ei siinä, kyllähän äiti mun syömisongelmista tietää eikä mitenkään kauhistele esim. jotain masennuslääkkeen aloittamista. Maailman ihanin ihminen tuo äiti, vitsi kun tuli taas ikävä... Parin viikon päästä onneksi nähdään taas. Sanoi, että voin soitella hänelle koska tahansa jos haluan puhua. Tuntui hyvältä, vaikka kyllähän minä sen jo tiesinkin.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena (286 kcal)

Lounas: Pikapuuro, omena (187 kcal)

Välipala: 2 luumua, omena (132 kcal)

Päivällinen: Kukkakaalia, parsakaalia, porkkanaa, omena, rasvaton jogurtti (193 kcal)

Iltapala: Porkkanaa, 2 vadelma kevytjäätelöä (257 kcal)

Yhteensä: 1055 kcal

Yritin tänään muka "rikkoa kaavaa" noiden syömisten suhteen, mutta paskan marjat. Ihan samanlaista syömistä kuitenkin. Haluaisin kovasti sisällyttää enemmän lihaa, kalaa ja kanaa mun ruokavalioon, mutta kun se tuntuu niin kamalan vaikealta. Ensinnäkin kaikessa tuntuu olevan niin paljon kaloreita, että niitä uskaltaisi syödä ihan naurettavan pienet määrät. Ja sitten kun kalorimäärien laskeminenkin on vielä niin tuhottaman vaikeaa. Ärsyttää.