3. päivä takana "normaalia" syömistä porukoilta kotiutumisen jälkeen. Äh, vieläkin on ihan kauhen turpea olo. Työfarkut (eli ne mun pienimmät farkkuni) tosin saan jo jalkaan, mutta ei ne kovin kauniisti istu. Maha vaan pömpöttää ja kaikki kiristää ja ahdistaa päällä. Tylsää. Ja tekisi mieli karkkia. Annoin kyllä itselleni luvan pitää lauantaina ihan normaalin karkkipäivän, koska en oikein jaksa olla ilman sitäkään. Tavallaan aika luuseri olo, mutta yritän jankuttaa itselleni, että se on vaan hyvä asia eikä maailmaa kaada.

Olo on aika vetämätön ja väsynyt. En viitsi edes päivän syömisiä kirjoitella ylös, koska ne on lähes identtiset tuon tiistain kirjoituksen kanssa. Ja olivat sitä eilenkin. En edes yritä soveltaa, syön vain samalla tavalla päivästä toiseen ja odotan muutosta tähän läskioloon ja tietenkin painoon. Vaikka en edes tiedä sitä, kun en useaan viikkoon ole vaa`alle vieraillut. Sekin ahdistaa, koska pelkään painon olevan huiman korkea. Olen päättynyt vierailla vaa`alle seuraavan kerran siinä vaiheessa, kun farkut istuu päällä kivasti ja olen saanut sen nätimmän masuni takaisin.

Ihme kyllä maha toimii kaikin puolin hyvin. Ehkä edelleen kiittäminen käy Movicolia, mene ja tiedä, onko sillä enää vaikutusta, koska kippasin sitä viimeisen lasillisen sunnuntai-iltana. Joka tapauksessa siitä ei turvonnut oloni johdu, että maha olisi jumahtanut. Koen just nyt huonoa omatuntoa siitä, että en ole tällä viikolla edes jaksanut lenkkeillä, koska V on lomalla ja lenkittänyt koiran jo päivällä minun ollessani töissä. Tavallaan se on ihanaa, kun saa vaan möllöttää illan kotona, mutta toisaalta inhoan itseni, kun edes jaksa käydä pihalla.

Väsyttää tämä ahmimis-paastoamiskierre. Väsyttää todella paljon. Koko helmikuu on ollut ihan vuoristorataa tämän syömisen kanssa. Vitsi kun saisi syömisen taas edes kohtuulliseen tasapainoon, kaipaan kovasti viime syksyä, kun syömisen kanssa meni niin hyvin.