En jaksa enää näitä painajaisia :/ Taas koko yö ihan kamalia unia (ei tosin syömiseen liittyviä, kiitos siitä), onneksi sentään nukuin sikeästi. Cipralexin kohdalla noita ei ole kyllä haittavaikutuksina ilmoitettu, mutta monen muun SSRI-lääkkeen kohdalla kylläkin, joten pitäydyn edelleen kannassani sen suhteen, että johtuvat nimen omaan tuosta lääkkeen annostuksen nostosta. Toivon mukaan jäisivät pian pois, kun eivät ne nyt niin kovin mukaviakaan ole.

Eilen oli tosiaan ihan kamala olo, mutta tänään vaihteeksi taas paljon parempi päivä. Syönyt olen kyllä miten sattuu, mutta silti olo on oikein hyvä. Eilen tosiaan tuntui siltä, että hyvä kun pystyssä pysyn ja nukkumaankin mennessä oli jotenkin niin paha olla. Ei edes heikottanut, oli vain niin vetelä olo. Ihan kuin jokin olisi imenyt kaiken energian minusta.

En laskenut tänään syömisiäni. Täytyy olla siitä tyytyväinen, vaikka ei tässä syömisessä muuten mitään hurraamista ole. Ja tuo laskemattomuuskin johtui ihan siitä, että töiden jälkeen lähdettiin tosiaan työkaverin luokse kylään ja siellä syömisiä ei vain yksinkertaisesti voinut (tarkasti) laskea, joten ajattelin heti aamusta, että antaa olla koko asian sitten ihan muutenkin. En mä siellä kyllä paljon mitään syönyt, ei tullut edes huono omatunto. Ja silti en mitenkään kokenut häpeääkään, sillä otin kuitenkin jotakin.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 Real täysjyväruisleipää (kinkkua, levitettä, salaattia), omena

Lounas: Rasvatonta viiliä, 3 kiiviä

Välipala: Omena

Kylässä: Salaattia, pala täytekakkua

Iltapala: Omena, porkkanoita, kevyt vadelmajäätelö

Että aika vähän tuossa kieltämättä on. Outoa, kun ei ole edes nälkä. Huomenna sitten ehkä senkin edestä ja sitten onkin todella kiva olo. Lauantain ahmimiset painavat vieläkin niskassa, vaikka noin niinkuin näppituntumalta sanottuna en tunne oloani mitenkään turvonneeksi ja painoakaan on tuskin tullut yhtään lisää. Mutta niin kauan, kun en vaa`an tarkkaa lukemaa tiedä, elän siinä uskossa, että olen lihonut ja paljon. Painoa pitäisi siis taas päästä syynäämään, mutta kun en piru vie uskalla. En vain kestä nähdä liian suuria lukemia juuri nyt. Valitsen siis kahdesta pahasta pienemmän pahan ja elän stressissä siihen asti, kunnes näytän aamulla sille, että painan ihan varmasti alle 43:n.