Aamulla käväisin taas vaa`alla ja paino oli 45,0 -aivan niinkuin olin arvellutkin. Hyvä olo kaikin puolin, vieläkin hymyilyttää tuo uuden vuoden onnistuminen. Tällaisia lisää! Heti aamusta lähdin koiran kanssa lenkille ja käytiin kävelemässä puolisentoista tuntia ja se tuntui hyvältä. Ihanaa, kun jaksaa. Loppupäivän onkin ollut sellainen uninen olo, pitäisi lukea tenttiin, tehdä lopputyötä ja muuta mukavaa, mutta en vain millään jaksaisi. Tai jotenkin nyt tuntuu, että en oikein kykene, en pysty. Siirrän aina vain kouluun liittyvät ajatukset taka-alalle ja yritän unohtaa ne, vaikka tiedän niiden siitä huolimatta painavan alitajunnassa :/ Ahdistaa. Juuri nyt jaksaisin juuri ja juuri pitää nämä syömisasiat hanskassa ja ehkä pyörittää normaalielämää. Mutta koulu, se on nyt liikaa.

Kaveri soitti tänään ja ehdotti, että mentäisiin huomenna porukalla syömään. Suuri ahdistus. Toki sanoin hänelle, että kuulostaa todella hyvälle ja minulle käy oikein mainiosti, vaikka oikeasti ajatus stressaa ja tuollaiset tilaisuudet voisi jättää suosiolla väliin... Tuntuu, kuin mua oikein nyt ajettaisiin epäonnistumaan, kun näitä haastavia syömistilanteita vain tulee ja tulee -pääsisi jo normaaliin arkeen. Vaikka eihän mulla oikeasti mitään hätää ole; paino on ok (pakko myöntää, että tavoitteessa) ja eihän ravintolassa mässätä herkkuja vaan syödään normaalia lämmintä ruokaa. Silti ajatuksissa vain kalvaa se, miten viime ravintolakäynnit ovat nostaneet painoa melkein kilon, kun seuraavana aamuna on vaa`alle astellut. Järki kyllä sanoaa, että oikeasti ei ole lihonut mihinkään ja paino tasaantuu muutamassa päivässä, mutta ei kiva silti ollenkaan :( Jotenkin siitä joulusta on vieläkin sen verran järkyttynyt, että halauisi vain pitää kynsin hampain kiinni tästä hyvästä olosta.

Noh, kai sitä vain täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin. Pitää vaikka etukäteen yrittää esim. netin kautta tutustua ruokalistoihin ja tilata jotain, jota uskaltaa syödä ihan hyvällä omatunnolla. Ihanahan sitä on oikeasti mennä syömään, laittautua ja viettää laatuaikaa ystävien kanssa. Mutta näköjään pitää kaikki kääntää vain negatiiviseksi sairaassa mielessä. Onneksi sain tänään taas varattua ajan lääkärille, siellä käyminen kun tuntuu ihanalta henkireiältä.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: 2 ruisleipää (kinkkua + levitettä), jogurtti (300 kcal)

Välipala: Salaattia (jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, raejuustoa) 80 kcal

Ruoka: Puuroa, omena (195 kcal)

Välipala: 3 mandariinia, All Bran Plus -muroja + rasvatonta maitoa (289 kcal)

Iltapala: Porkkanoita, 3 mandariinia (189 kcal)

Yhteensä: 1053 kcal
Voisi yrittää syödä enemmän, mutta nytkin nuo määrät tuntuvat paljolta. Haluaisin syödä vähemmän, mutta yritän lisätä vähän jotain jokaiseen ateriaan, jotteivat kalorit nyt alle tuhannen jäisi :/ Vaikeaa. Jotenkin ajatuksissa vain kummitelee se huominen ravintolareissua ja se laittaa nipistämään syömisiä jo tänä päivänä. Laitoin juuri V:lle makaroonilaatikkoa ja se tuoksuu ja näyttää niin ihanalle. Varmaan paremmalle kuin mitkään karkit tai muutkaan herkut. Sitä kun saisi syödä oikein ison lautasellisen. Mutta ei, en uskalla. Tekosyynä se, että "olen jo tänään syönyt lämpimän ruuan" eli lautasellisen puuroa. Ja pasta nyt muutenkin on se pelottavin ruoka-aine, jonka tiedän. Voi että, muistan kyllä ne ajat, jolloin makaroonilaatikossa ei ollut mitään pelottavaa...