Niin raskas päivä, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Itkin käytännössä koko päivän, töissä en tietenkään pystynyt, mutta noin muuten. Masentaa ja ahdistaa, haluaisin mennä nukkumaan, enkä enää herätä koskaan. En jaksa. Pää on ihan tyhjä ajatuksista, sumussa mennyt koko päivä. Olen ehkä lihavempi kuin koskaan, kuvotan itseäni. Haluan vain ajan kuluvan, päivien lipuvan ohi pikakelauksella. Kumpa voisin nukkua ehkä viikon ja herätä vasta sitten, kun olen laihtunut takaisin.

On todella raskasta haluta kuolla. Miksi aina pilaan kaiken?

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena (209 kcal)

Lounas: Pikapuuro, 2 luumua (175 kcal)

Välipala: Omena (63 kcal)

Päivällinen: Kaura-ruispuuroa + vadelmia, omena, 2 luumua (273 kcal)

Iltapala: 2 päärynää (103 kcal)

Yhteensä: 823 kcal

Edes ruoka ei ole tänään maistunut. Erikoista. Mikään ei maistu miltään; omenat ovat liian hapokkaita ja puuro sellaista pahaa mössöä. Päivällä töissä oli niin nälkä, että alkoi oksettaa. Täytyy vain kestää ja yrittää syödä luumua, jotta maha voisi toimia vaikkapa vielä tämän vuoden puolella. Tunnen miten karkit ja pizzat oikein löllyvät sisuksissani, ällöttävää. Tuntuu, että suolisto on jumahtanut lopullisesti ja kaikki se vähäkin mitä tulee ulos, haisee ihan oksennukselle. Todella tervettä.

Seuraavan kerran kun ahmin, niin voisin kyllä saman tien ahmia itseni vaikka hengiltä saman tien. Ihan sama. Niin paskaa tämä on. Olen kuin alkoholisti, en osaa käyttää ruokaa kohtuudella. Tai ainakaan tietynlaisia ruokia, kuten karkkia. Mietinkin tässä eilen, että pitäisiköhän ihan oikeasti lopettaa karkin syönti kokonaan ja olin siinä ihan tosissani. Vois kyllä olla, ettei pää kestäisi.

Haluan nukkumaan, koska jo pelkkä oleminen sattuu. Henkisesti olen myös ehkä väsyneempi kuin koskaan. En jaksa enää. Haluan pois. Haluan takaisin launtaiaamuun, jolloin olin vielä niin ihana ja pieni. Kaunis. Voi kun voisin vain ottaa tämän mahan irti ja repiä sen kappaleiksi. Miten voinkin inhota itseni näin paljon?