"Parempi melkein oikein, kuin täysin väärin". Näin sanoi Gisele Van Der Ster kirjassaan lupa syödä. Viime viikonloppuun voisi oikeastaan soveltaa tätä, sillä vaikka söin karkkia ja popcornia (molempina päivinä), en ahminut niitä ja muutenkin söin ihan suht normaalisti, en esimerkiksi vetänyt leipää montaa pusillista tai ahtanut itseeni jäätelöä litroittain. Olen siis melko tyytyväinen! Molempina päivinä söin myös V:n kanssa samaa ruokaa; uusia perunoita ja lihaa jossakin muodossa. Pureskelin myös kaiken syömäni hyvin, joten varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni olin meista kahdesta hitaampi syöjä :)

Lupa syödä -kirja on nyt luettu loppuun ja yritän ottaa siitä edes joitain vinkkejä korvan taakse ihan jatkoakin ajatellen. Keskiviikkona käyn Kelassa ja vien sinne terapiahakemuksen. Yritän saada tätä elämää taas järjestykseen. Mieliala on ollut hyvä, mutta mahani ahdistaa aivan valtavasti. Tunnen itseni niin valtavaksi ja koen paisuvani kuin pullataikina tuosta vatsan seudulta. Tunnen, kuinka mahani höllyy ylös alas, kun kävelen. Tunnen miten se on makkaroilla farkkuja vasten, kun istun. En voi olla ajattelematta, millaiset jenkkakahvat minulla on.

Tämän päivän syömiset:

Aamupala: Kaura-ruispuuroa, omena (153 kcal)

Lounas: Elovena pikakaurapuuro (120 kcal)

Välipala: Rasvaton makuviili, omena (154 kcal)

Päivällinen: 2 ruispalaa (3 leikkelettä + salaattia), 5 kevyt kalkkunanakkia (280 kcal)

Välipala: 3 porkkanaa (45 kcal)

Iltapala: Fruit&Ice -sorbetti (149 kcal)

Yhteensä: 901 kcal

Onneksi eilen värjättiin + leikattiin mun hiukset, niin olo on taas hieman hehkeämpi. Ihokin näyttää niin kauniin valkoiselle, kun hiukset ovat kunnolla mustat. Olen kuin pieni posliininukke. Tuntuu siltä, että olen ehkä ainut ihminen maailmassa, joka on täysin sinut muuten ulkonäkönsä kanssa, mutta haluaisi vain olla laiha, laiha, LAIHA. Tuntuu, että ilman laihuutta minua ei ole olemassakaan.